Toinen vuosi ostamatta mitään

Olen alkanut miettimään, mikä olisikaan seuraavan vuoden tavoitteeni? Tälle vuodelle tavoitteenani taisi olla muovin ja roskan vähentäminen, mutta totuuden nimissä on sanottava että epic fail. Perheemme ruoka on edelleen yhtä muovitettua kuin aikaisemmnkin, mutta kierrätys onneksi toimii ja ruokahävikki pysyy pienenä. Ostamattomuus tietenkin on se kantava teema, mutta ehkä haluaisin poistaa otsikosta sanan mitään, sillä minulla ei enää ole minkäänlaista tarvetta ehdottomuuteen. Onkohan blogillani tulossa identteettikriisi ja se kokee tarvitsevansa uusia haasteita ja uudenlaista ravintoa palaakseen liekillä? 






Somettomuus on ainakin iso teema. Vaikkakin välillä edelleen hukun puhelimeni syövereihin, niin yhä useammin se on jollain tavalla tavoitteellista ja myöhemmin palkitsevaa. Saatan etsiä seuraavaksi päiväksi työmatkoille uutta podcastiä, selata ideoita tilkkujen käyttöön ja etsiä reseptiä käyttääkseni minua luultavasti ikuisesti piinaavan kookosjauhon kaapista. Samalla lailla kuin…