Arki alkaa huomenna, JES!

Kesäloma on takana. Ja voin rehellisesti sanoa, etten ole tehnyt mitään ihmeitä tai mullistavaa. Pitkän ja sitkeän kesäflunssan vuoksi olimme paljon kotona ja minä yritin tehdä ompeluhommia ja neuloa, mutta oikeasti annoin vain ajan kulua ohitseni ja melkein tylsistytin itseni hengiltä.  En saanut kirjoitettua blogia. en urheiltua enkä kokeiltua mitään uutta. Oikeastaan arjen alkaminen tuntuu hyvälle, sillä olen paljon aikaansaavampi, kun ympärilläni on struktuuri arjen rutiineista, pakollista tekemisistä ja pieni kiireen aavistus. 

Ompelemani haalari töihin. Puolison kesäflunssa kesti puolet lomasta. Lomamatka ja konsertti Tallinnassa peruuntui, mutta ehkä vähän lohdutti päästä valokuvaamaan takapihalle. Räps ja räps, ja takaisin sisälle, motivaatio taisi olla miinus tuhat kuvien ottamisen hetkellä. Ehkä nyt kaikelle epäonnelle voidaan naureskella jo.

Tänään tein evääksi kukkakaalicurrya töihin, viisi annosta. Oikein hyrisin tyytyväisyyttä, kun sain tyhjennettyä kaappeja pakastinta ja tehtyä edullista, ekologista ja terveellistä ruokaa. Olen elänyt kesäloman syömällä herkkuja, roskaruokaa ja ollut ruokarytmin epäsäännöllisyyden kiistaton kuningas. Ruokahävikin määrä on noussut ihan uusiin lukemiin, kun mitään mitä kaapissa olisi ollut ei ole tehnyt mieli, vaan olen skipannut ruoan laiton ja siirtynyt helppoihin herkkuihin. Kaikki ovat olleet missä olleet ja lapsille suunnitellut ruoat ovat jääneet tekemättä, kun ei ole ollut syöjiä. Silkkaa mukavuuden halua ja välitöntä mielihalujen tyydytystä koko loma. Se oli ihanaa, mutta olen kiitollinen, että se päättyy nyt,

Tyttärelle kesäkassin virkkausta. Onneksi kukaan ei odota ihmeitä, joten ei haittaa, että todennäköinen ja optimistinen valmistumisaika on ensi kesänä. Kesä kuin kesä, kuka niitä laskee

 Koska olen työmatkaliikkuja, joka saa liikuntansa hyötyliikunnasta, en ole liikkunut tai pyöräillyt senttiäkään ilman todellista pakkotilannetta. Ei vain huvita. Nyt tunnen alkavan hyötyliikunnan kutsun ja se tuntuu hyvälle. Laitoin pyörän takavalon lataukseen, kokeilin pyörän takavalot, tyhjensin pyörälaukut ja tunnen itseni tehokkaaksi ja innostuneeksi. Niin ihanaa kuin lomailu onkin, tarvitsen arjen pitämään selkärankani kasassa, auttamaan minua olemaan ekologinen ja tukemaan mieleni aktiivisuutta. Lomahan suorastaan passivoi tänä vuonna koko henkisen ja fyysinen olemukseni.

Keskimmäiselle lapaset ilman ohjeen hiuspöheikköä. Muuten valmiit, mutta toisesta puuttuu peukalo. Kaikki tekemättä jäämisen merkit kieppuvat ilmassa, jos en nyt hetki tee puuttuvaa peukaloa valmiiksi, mutta tykkään elää vaarallisesti ja olen uhkakuvia uhmatakseni aloittanut jo pari uutta projektiakin.

Kaupassa on käyty, ruokasuunnitelma tulevalle viikolle tekeillä ja eväät rasioissa. Arki, arki, arki, olen enemmän kuin valmis kohtaamaan sinut jälleen.

Epäselvästä kuvasta huolimatta tämä on aivan ihan perusvaate. Ihana päällä, mukavan löysä ja silti siisti. Sopii kaiken kanssa. Olen ommellut näiden lisäksi vaikka mitä, mutta kuvaaja oli huono ja kuvattava aivan yhtä kamala. Saimme aikaiseksi vain hassuja ilmeitä ja kauheita kuvia. Ei ihme, että olemme tiimi.

-Heidi

PS. Vielä kun joku ihana tulisi ja siirtäisi nuorten aikuisten ja teinien ihan pyllylleen kääntynyttä vuorokausirytmiä ennen koulujen alkua n. puoli vuorokautta taaksepäin, että pääsisivät ajoissa nukkumaan ennen koulujen alkua. Me kaikki tarvitsemme arkea.

Lomalainen odottamassa autokyytiä ja matkalla ostamaan limua ja herkkuja, koska ei jaksa kokata. Korvissa kahvikapselikorut ja muut on itse kierrätetty, tuunattu tai tehty.  

 PSS. Ehkä nyt arjen käynnistyessä blogistakin lähtee viimeiset pölyt ja ruosteet ja se alkaa päivittymään useammin.