Puutaheinää vol.2

Kesäkuu on täällä, tänään. Kesän ensimmäinen miniloma-viikonloppukin takana. Itsetehdyissä vaatteissa, tietenkin, katsahtamassa nähtävyyksiä. Kuvan villapaita on kaikista tekemistä vaatteistani ehdoton suosikkini. Siinä tunnen olevani eniten minä, vaikka en osaa sanoa miksi. Ehkä sisäinen minäni on harmaa, villainen, löysä ja kaiken peittävä kokonaisuus. Olen yrittänyt kuluneen vuoden aikana ommella housuja siinä onnistumatta ja kuvan vakosamettihousut ovat ainoat housuni. Ne eivät istu ihan niin kauniisti, mutta sama löysähkö rönttöisyys ei juuri haittaa minua. Toimivat hyvin.

Olen blogista poissa ollessani aloittanut kahdesti juoksuohjelman, saadakseni elvytettyä juoksemisen säännölliseksi osaksi elämääni ja kummallakin kerralla se on jäänyt koronan tai jonkun muun pitkän pöpön takia alkumetreille. Mutta kolmas kerta toden sanoo eikä yrittänyttä laiteta vai mitä niitä latteuksia onkaan? Täällä sitä puuskutetaan jälleen ja yritetään saada kiinni siitä kaukaisesta tunteesta, jolloin juoksulenkillä tunsi itsensä vahvaksi ja kestäväksi. Juoksu oli niin kevyttä, että ajatus kulki vapaasti ja saatoin puhuakin matkalla juoksuseuran kanssa. Nyt se tuntuu suorastaan sankaritarinalta ja yhtä kaukaiselta kuin esihistoria.

Täällä voi puuskutella rauhassa. Vain juuri heränneet hyttyset estävät laittamasta kävelyksi. Kiitos hyttyset.

Sain neulottua vain yhdet sukat toukokuussa. Miehelle lupaamaani paitaan en koskenutkaan, vaikka se olikin toukokuun ainoa tavoitteeni. En edes kehtaa sanoa ääneen uutta tavoitettani, mutta se on realistisesti siirtynyt lähemmäksi alkuperäistä ajankohtaansa, jotta voin kääriä paidan pakettiin kuusen alle. Ehkä 6cm molempia hihoja kuukaudessa olisi siedettävä tahti. Harmi, etten voi vapautuneesti neuloa muita hommia. Voi kunpa kissa (kumpi tahansa) edes kerran raatelisi vaatteen tässä talossa ja pelastaisi minut. Pientä asenneongelmaa havaittavissa.

Kesäkuussa aion jälleen kerran kirjata ruokamenojani ylös ja yrittää syödä kaappeja tyhjiksi ennen lomille lähtöä. Kävin kaupassa sunnuntaina 29.5, joten kesäkuun ruokamenojen kirjaus alkaa juoksemaan seuraavasta kauppareissusta. Yritän selvitä mahdollisimman vähällä kaupassa käynnillä koko kuukauden ja saada tilaa pakkaseen mustikoille (joita pyhästi olen luvannut kerätä ahkerammin kuin ikinä. Hahhaa) ja kaappeihin tilaa syksyksi, kun olen virtaa täynnä ja haluan suunnitelmallisesti hoitaa ruokapolitiikan kotona.

Ruoka, jolla voisin elää viikkoja. Tulista tofua tai soijasuikaleita, varhaiskaalia (on se aika taas vuodesta, kun kaikki hyvä on jo tai on tulossa kauppoihin) ja tzatzikia soijajugurtista.

Rakas kesäloma, minä olen tulossa luoksesi kovaa vauhtia. Vielä kuukausi siihen, että näemme jälleen, mutta voin luvata, että olen ajatellut sinua koko vuoden rakkaudella, kaiholla ja riutuvalla ikävällä. Et voi edes ymmärtää miten pitkältä tämä viimeinen kuukausi tuntuu, kun tiedän miten lähellä kohtaamisemme viimeinkin on. Lasken viikkoja. Ei, lasken päiviä. Ei, lasken tunteja. Pian olet minun.

-Heidi