Sunnuntain mietteitä

Taas on sunnuntai-ilta. Sellainen hetki, jolloin kaivaa taas työmatkavaatteita esille aamua varten, tekee eväitä (paloivat pohjaan niin,  että paksu savu tuprusi linssisosekeitto-kattilanpohjalta ja edessä on vielä kattilan putsaaminen, yök) ja toivoo, että olisikin lukenut almanakkaa väärin ja huomaisi, että tänään onkin vasta lauantai. Mutta ei ole. 

Ompelin kierrätyskeskuksen ilmaisosaltolta löytämäni remmit ystävän äidin takista ompelemaani laukkuun. Taskuissa pientä kohdistus vikaa. Sormet olivat hellinä kaiken sen paksun nahan ja kankaan läpi ompelusta.

Etsin puhdasta lämpökerrastoa ja huomaan unohtaneeni pestä viime viikon työvaatteet. Ja ainakin unohdin paikata lemppari kerrastohousuni, joille mies nauroi perjantaina huomatessaan, että ne olivat kuluneet hyvinkin röyhkeän näköisesti haaruksista. Melkein hävetti ja vannoin paikkaavani ne hyvin, mutta siinä nekin olivat juuri siinä kasassa, johon ne perjantaina heitin. Kaikki puhtaat vaatteet ovat silittämättä ja mitään päälle laitettavaa ei tunnu löytyvän. On kuin sunnuntaikirous olisi laskeutunut ylleni.

En aloittanut uutta neuleprojektia sentään, vaan maltoin neuloa yhden keskeneräisen työn loppuun.

-Heidi

PS Oma uudenvuodenlupaukseni oli lopettaa herkkujen syönti, jatkuva sokerinhimo ja viikonloppujen järjettömät herkkusessiot. Herkut ovat aika subjektiivinen asia, sillä herkkuahan voi olla mikä tahansa, josta pitää. Niinpä itsellä pois luettuja ovat pulla, jäätelöä, suklaat ja karkit. En ole niinkään sipsi-ihminen, joten sellaisen syöminen silloin tällöin ei aiheuta joka päiväisiä himoja tai useiden satojen grammojen herkuttelubileitä. Olen hemmotellut itseäni viikonloppuisin laittamalla Pepsi Maxin kylmään ja syömällä sokeroimatonta soijakermaa marjojen kanssa. Ja olen pärjännyt yllättävänkin hyvin ja olen ylpeä itsestäni, vaikka monesta elämäni projektista tiedän, ettei alkuinnostuksen huumassa suurimmat retkahdukset usein olekaan tässä vaiheessa, vaan vasta silloin, kun innostus laantuu ja tylsyys iskee tajuntaan. Edes nyt sunnuntaikirouksen aikana en nuollut sokeripurkkia, vaikka hetken mieli tekikin tehdä niin. Jee.