Mielitekoja osa 101

Kiertelin tyttäreni seurassa kaupoilla. Tarve nosti päätään. Uusia vaatteita kosketellessa sisältä nousi ajatuksia tarpeesta, joita minulla ei ollut ennenkauppaan astumista. Tarvitsisin paidan, tuollainen uusi huppari, ihanat housut, Ala-rekki. Samassa aloin perustella itselleni,kuinka olen ansainnut jotan kivaa. Olisin järkevä, jos nyt alesta ostaisi itselleni tarvitsemani. Olen ollut niin kauan ostamatta mitään turha, että tietetenkin ansaitsen jotain "muodikasta. Omat vaatteeni tuntuivat vanhanaikaisilta, nuhjaantuneilta ja epätrendikköiltä. Olisi järkevää päivittää itseänii, jotta olisin enemmän...mitä? Jotain enemmän jotain epämääräistä tavoitetta, mielikuvaa tai tämän hetken tyylikästä ihmistä. 


Tällaisia nyssyköitä siellä täällä. Tässäkin viime juoluksi lahjaksi aloitettu sukka jolle en malttanut tehdä paria, koska olin uuden projektin kimpussa. Seuraava siivoamis- ja karsimiskohde on langat.



Kävellessäni ulos kaupasta tarve pyöri hetken sisälläni, katosi nopeasti ja unohtui. Oln taas tyytyväisenä etsimässä ruokapaikkaa ja tyytyväinen itseeni. Odottaessani ruokaa mietin miten helppoa on langeta jrkevyyden ansaan alennusmyynneissä, vaikka ostoksissa ei olisi itään järkevää, ne tuntuva järkeviltä,koska en maksanut täyttähintaa tavarasta, jota en edes olisi tarvnnut. Kuinka helppoa on langeta mielkuva-ansaan, joka syntyy kuin kuvittelen itseni uudessa puserossa. Aivan kuin kyseinen vaate muuttaisi minusta muutakin kuin sen mitkä vaate minulla on päällä. Tekisi mnusta kauniimman, hhaluuttavamman, muodikkaamman, enemnän kiinnostavan ihmisen. Kuinka helppo onkaan langeta muodikkuuden harhaan, jossa kuvittelen että päivittämällä vaatteeni tasaisesti olen oikeanlainen,juuri sellainen kuin tämän hetken ihmisen pitää kauppojen, mainostajien ja suunnittelijoiden mukaan olla. Ei missään nimessä voi ptää viime vuoden harmaata, kuin oikea harmaa on tänä vuonna aavstuksen vaaleampi ja helmiäinen. 


Koska en koskaan opi mitään, toistan samoja virhetä vuodesta toiseen ja hakkaan pätäni samaan seinään, niin aloitin uuden projektin Mysteerineule Käsityökekkeri sivustolta. Mutta sen jälkeen teen suunnitelman muiden keskeneräisten loppuun saattamiseksi. Hahaa, niin varmaan.



Miksi tunnemme kaupassa tyytymättömyyttä omaa vaatetusta kohtaan, johon olimme tyytyväisiä ennen kauppaan astumista? Miten se kaikki tavara saakin päämme sekaisin vaikka kokemuksesta tiedän tietynlaisen puseron menettävän ihanuutensa ensimmäisessä pesussa? Vaikka tiedän, että olen sama ihminen kaikissa harmaan sävyissä, en yhtään muodikkaampi, en yhtään ihmeellisempi enkä yhtään kiinnostavampi. Uuden puseron kanssa olisin vain puseron hinnan verran köyhempi, minulla olisi jälleen uusi pusero pyörimässä kaapissa ja olisin taas vain kuluttanut luonnonvaroja täyttääkseni tyhjiötä, jonka haluni ja mieleni keksimä tarve synnytti.


Lopuksi vielä kuva juuriselleristä, koska?!? Se kuului mielestäni samaan ruman kauniiseen sarjaan biojätteen, syksyn ja kaiken omituisen kanssa. Joten saanko esitellä Juuriselleri, olkaa hyvät.


Kaikki on tehty niin ihanaksi, uuden vaatteen tuntu ennen ensimmäistä pesua, kaikki ne valot, asettelu, musiikki, mallinuket, mainokset ja alennukset. Kuin sytystyslankaa ostamisen tarpeelle.

- Heidi

Kommentit

  1. Tuli tästä mieleen, että oletko kokeillut vaatelainaamoja? Tai mitä ajattelet niistä? :)

    T. Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan kokeillut vaatelainaamoja, koska oikeasti en ole tarvinnut juuri mitään. Mutta varmasti kokeilisin jos minun pitäisi edustaa, olisi isommat juhlat tai tilaisuus, jonne minulla ei ole sopivaa vaatetta. Juuri tällä hetkellä omat vaatteeni riittävät urheiluun ja töihin hyvin. Mahtavaa, jos vaatteiden lainaaminen yleistyy ja ihmiset rohkeasti kokeilevat uusia asioita. Kerran kuussa vaihtuva työvaatepaketti ja varsinkin pienten lasten vaatteiden vuokraaminen heidän nopean kasvamisen vuoksi olisi enemmän kuin järkevää.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut postaukset