Näin olen vaatettanut itseni kolmen vuoden ostomattomuuden aikana

Vaatteiden ompelemisesta on tullut minulla rakas harrastus. Ainoana ongelmana koen, että se tarvitsee paljon aikaa, jota tuntuu olevan aina niin niukasti käytössä. Suunnittelen usein ompelevani viikonloppuna, mutta sunnuntaina huomaan viikonlopun karanneen jo loppusuoralle ja mitään en ehtinyt edes suunnitella saati totetuttaa. Kankaita olen saanut veljeni vaimolta, jolle oli kertynyt kangasta yli omien tarpeiden. Olen saanut kankaita lahjaksi jouluna ja aina vuoden ostamattomuuden jälkeen olen ostanut joitain ompelmiseen liittyviä tarvikkeita. Kuten nytkin kolmannen vuoden päätyttyä ostin saumurilankaa, leikkurin ja nuppineuloja.

Aloittaessani kolme vuotta sitten kuluttamisen vähentämisen ajattelin voivani tehdä kaikki vaatteeni kotoa löytyvistä materiaaleista. Se oli hyvin harhainen ajatus, johon minulla ei ollut minkäänlaisia valmiuksia. Kuvittelin leikkaavani miehen ja lasten vanhat hupparit osiksi ja ompelevani niistä itselleni hupparin tuosta vain ja saavani siitä vielä kivan näköisen vaatteen aikaiseksi. Aika pian huomasin, että se kodin tekstiili, joka ei oiken kelpaa enää eteenpäin, on kierrätettävä jollain muulla tapaa kuin tekemällä uusia vaatteita. 

 Vanhoista vaatteista otan talteen vetoketjut, napit ja kaiken mahdollisen, joita voin hyödyntää vaatteissani myöhemmin. Muuten vanhojen vaatteiden materiaali päätyy räteiksi, kuteeksi ja joskus harvoin kivan kankaan ansiosta pieniin ompelutöihin kuten pantoihin, tuubihuiveihin, kypärämyssyihin, alusvaatteisiin tai lapasiin.

Paikatut pyöräilysormikkaat, raidalliset lapaset pojan takista, muut neuletöitä, joita käytän paljon. Saaduista langoista kaikki.

Vaatteen tekeminen lähtee tietenkin tarpeesta. Jos minulta puuttuu housut, niin etsin kaapista kangasta, jota olisi riittävästi housuja varten. Etsin talteen otettujen vetoketjujen joukosta sopivan vetoketjun ja sitten ryhdyn hommiin. Tulos on harvoin kirjastosta lainaamani lehden mallin mukainen, sillä käyttämällä saatuja materiaaleja ja kierrätyskankaita on kangas aina erilaista kuin mallissa. Yritän etsiä mallin, jossa olisi edes vähän saman paksuista ja samalla tavalla käyttäytyvää kangasta, kuin jota minulla on. Se on yllättävän aikaa vievää ja malleja ja kaavoja pitää joskus selailla lehdistä hyvinkin pitkään. 

Vaatteita olen saanut myös ystäviltäni. Viimeksi pari viikkoa sitten ystäväni muuttaessa hän kehotti käymään läpi muutaman jätesäkillisen vaatteita, jotka eivät seuraisi häntä uuteen kotiin vaan olivat matkalla kohti Sorttiasemaa. Otin talteen useammat mustat legginssit, toppeja, paitapuseroita ja pari urheiluvaatetta. Hieman ahdisti yrittäessäni sulloa minulle uusia vaatteita pieneen Malm-lipastoon ja huomasin, että pitää karsia hieman kaikkein eniten käytettyjä ja kaikkein vähimmälle käytölle jääneitä vaatteita pois, jottei minulle kerry liikaa vaatteita tilaa viemään. 

Ompelemani tunikat odottamassa silittämistä. Teen paljon tunikoita ja muita pieneen tilaan sullottavia vaatteita, jotka mahdtuvat hyvin juoksureppuun ja pyörälaukkuun työvaatteiksi.

Sen lisäksi, että ompelen vaatteita ja olen saanut ystäviltäni heille tarpeettomia vaatteita, olen neulonut lapaset, pipot, huivit ja villatakit ja -paidat. Neulontatöihinkin olen käyttänyt sellaisia materiaaleja, jotka ovat olleet muille tarpeettomia. Jämälankoja, hutiostoksia ja pitkään kaapissa pyörineet kerät, joille ei edellinen omistaja ole löytänyt käyttöä. Tässäkään ei voi muuta kuin tehdä sillä, mitä tulee eteen ja värit ja materiaalit ovat aina mitä ovat. 

Vaikeinta tällä tavalla itsensä vaatettamisessa on se, ettei voi kuin odottaa. Odottaa, että sopiva housukangas tulee joku päivä vastaan..Odottaa, että lankaa kertyy tarpeeksi villatakkiin ja odottaa, että pojan huppari tulee tiensä päähän ja saan siitä sopivan kokoisen vetoketjun. Lisäksi pitää toivoa. Toivoa, että kangas riittää. Toivoa, että kangas laskeutuu nätisti, vaikka oli hyvin erilaista kuin ohjeessa ja toivoa, että ihmeellinen väriyhdistelmä neuletakissa toimii ylläni ja sopii minulle. Lopuksi tarvitaan puuhastelu ja siitä nauttimista, sillä hidasta ja pitkäpiimäistäkin hommaa se välillä on.

Eteisen matto edistyy. Jättiläismäinen pino lakanoita ja pussilakanoita hupenee hitaasti ja matto tuntuu kasvavan vielä hitaammin.

Näin olen vaatettanut itseni viimeiset kolme vuotta. Kaikkein tärkeintä on paikkaaminen ja vaatteiden hyvä huoltaminen. Kun ne tekee huolella ja usein, niin uutta vaatetta tarvitsee hyvin vähän.

-Heidi

Uusin Ekopod