Kesätauon paikka

Sateiset päivät eivät haittaa minua millään tavoin. Silloin tuntuu, että on oikeus kaivautua viltin alle sohvalle ja lukea, neuloa ja pyöriä muka puuhakkaana ympäri asuntoa saamatta mitään aikaiseksi. Siksi syksy varmasti onkin lempivuodenaikani. Kaikki alkaa kesän jälkeen puhtaalta pöydältä ja on lupa kotoilla. Oikeasti pitäisi suunnitella viimeisiä kesän lomareissuja ja tekemisiä, eikä hekumoida syksyistä kotoilua. 

Ahnas sieluni on kirjastossa kuin harakka hopealusikoiden ääressä. Otan mukaani kaiken, joka kiinnostaa ja kaiken, johon käteni on koskettanut. Mies kantaa kotiin kirjan ja minä kaksi kassilista luettavaa.

Seuraavat kolme viikkoa blogi päivittyy hieman epäsäännöllisemmin riippuen reissujen pituuksista ja kotona vietetyn ajan määrästä. Jotenkin on vaikea päästää julkaisutahdista tai muistakaan rutiineista irti edes lomalla. Ei siksi, ettenkö osaisi olla rento ja joustava persoona, joka tuosta vain vaihtaa reissuvaihteen päälle ja unohtaa maalliset murheet. Ei toki, se käy helposti. Liiankin helposti. 

Koska haluan, etten aina ole samassa genressä, niin aika ajoin valitsen kirjan tai kaksi silmät kiinni. Otan muutaman askeleen ja lainaan ensimmäisen käteeni tarttuvan kirjan. Tämä oli oikein mielenkiintoinen ja lämminhenkinen kirja mielemme monimutkaisuudesta, jota en ilman arvontaa olisi lainannut. Ja se olisi ollut harmi.

Tauoissa ja rutiineista joustamisessa piilee aivan toinen vaara. Se, ettei tauko koskaan pääty ja rutiineihin ei ole motivaatiota tartua uudestaan. Siksi herkkuputki on vaikea katkaista, blogitauko venyy kuukausiksi tai lenkkkarit pölyttyy vuoden odottamassa loman jälkeistä lenkkiä. Tahto palata rutiineihin ja tekemisen meininkiin on kova, mutta mukavuuden halu ja laiskuus ovat ovelia vastustajia.

Vain jotain pientä valmistuu. Solmupantoja. Olen aloittanut vaikka mitä neulejuttuja, mutta aikani tehtyäni olen purkanut kaikki, koska ilman hyvää ohjetta tai suunnitelmaa tulee tehdyksi vain jotain, että sormilla olisi töitä elokuvan aikana, eikä sellaista jotain kannata tehdä loppuun.

Siksi otan lomalle urheiluvaatteet mukaan, päivitän blogia ja julkaisen podcastia, aivan kuin pitääkseni liekkiä yllä ja opettaakseni itseäni, että vapaalle voi heittäytyä ja silti saada jotain aikaiseksi.

Olkoon heinäkuu meille aurinkoinen, lämmin ja antoisa. Aivan kun olisin tekemässä jotain pitkäaikaista taukoa tai päätöstä, sillä mieleni herkistyi ja teki mieli kiitellä kaikki teitä lukijoita, kun olette kulkeneet mukana. Minä taidan tarvita päiväunet, suklaata ja saavillisen järjen ääntä.

-Heidi