Tunneaallokko

Ihmisen mieli on ihmeellinen. Toisena aamuna löytää vikoja kaikesta. Itse on vääränlainen, sukka on huonosti, aika ei riitä, naapurin auto on väärin parkkeerattu, verhot on rumat, maailma on sekaisin, maassa on roska jne... Minne silmä vain katseensa kohdistaa, sieltä löytyy jotain, joka ei ole hyvin, oikein tai juuri sitä, mitä minä ja minun mieleni juuri nyt keksivätkään haluta.

Ja toisena päivänä kaikki onkin ihanaa. Kerrassaan pakahduttavan täydellistä. Itse on juuri sopiva, ellei jopa aivan ihana, sukka istuu hyvin ja hellyyttävän eräsopusoinnussa toisen sukan kanssa. Aikaa on juuri sopivasti, oikeastaan on mukavaa, kun on vähän kiire. Tuntee olevansa liekeissä. Naapurin autokin aiheuttaa lähinnä huvittuneisuutta. Verhot estävät aurinkoa häikäisemästä koneen ruutua, upeaa. Maailmassa on niin paljon ihmeellistä ja hyvää. Kas, maassa on roska, se näyttää ihan sydämeltä. Ihanaa. Minne silmä katseensa kohdistaa, niin se on upeaa. Katse viipyy siinä sekunnin, kunnes näkee jotain muuta ihanaa.

Yksi  ja sama ihminen, kaksi niin erilaista päivää. Ainoa asia, joka päivissä oli erilailla, on vipu, jolla säädetään omat ajatukset ja fokus.

Kun kevät vääntää nupit kaakkoon ja kaikki on vähän liiankin ihanaa.

Parasta olisikin, kun viisarin saisi aina pidettyä siinä kultaisen keskitien kohdilla, mutta selvästi postitiivisen puolella. Harmi, että asiaan liityy niin paljon epävarmuustekijöitä, kuten kummalla jalalla nousee ylös, kuun asento ja huonosti nukutun yön jälkeinen aamukahvin loppuminen. Vaikka suurin osa päivistä meneekin keskisäädöillä niin välillä tuntuu, että on arpapeliä nouseeko sängystä negaatio-lohikäärme vai ahdistava rakkaushattara. Molemmat ovat tosi rasittava tyyppejä, mutta jos on pakko valita, niin rakkaushattara. Vastakohtaisuuksistaan huolimatta, näitä kavereita yhdistää moni asia. He eivät he saa mitään aikaiseksi. Molemmat kuluttavat koko päivän tunteissaan kylpiessä. Molemmat syövät paljon energiaa.

Silti noiden ääripäivien jälkeen normaali tasaisuus tuntuu tervetulleelta, Olo on jälleen aikaansaava ja mieli terävä. Ihanaa saada oma järkevä ja tasainen minä takaisin. Kuka nousee huomenna sängystä? Se on aina yhtä jännittävä mysteeri.

-Heidi

Shortsi-hommia (kesä on tulossa <3). Tulee ihan muistot mieleen, kun ompelin shortsit projektin alussa. Väri taisi olla sama, materiaali oli myös kierrätysmateriaalia, kuten näisskäkin, mutta silti eri levelillä mennään. Nyt taisin paukutella henkseleitä siihen malliin, että ompeluhommat menee ihan penkin alle kostoksi pullistelusta.