Minä olen kuullut teistä ihmisistä

Istun kahvipöydän ääressä ja ympärilläni käy iloinen puheensorina. En tiedä miksi, mutta puhe kääntyy tavoitteeseeni olla kuluttamatta ja ostamatta mitään ylimääräistä. Tai oikeastaan mitään. En tunne ihmisiä entuudestaan, joten olen maltillinen. En halua kuulostaa puritaaniselta (koska mielestäni en sellainen ole), en halua kuulostaa liian erikoiselta (sillä sitäkään en mielestäni ole) ja en missään nimessä halua kuulostaa tuomitsevalta. Haluaisin olla innostava, herättää mielenkiintoa ja istuttaa keskustelukumppanin päähän jonkun sekunnin sadasosan, joka saisi heidät hetkeksi tarkastelemaan omaa kuluttamistaan.

Skeittilaudoista hyllyt olohuoneeseen.

Työskentelen alalla, jossa suurin osa on perheellisiä, joten vetoan siivoamisen helppouteen. Mitä vähemmän omistat, sen vähemmän aikaasi kuluu siivoamiseen. Seuraavaksi puhun rahasta, sillä tosiasia on, että yhden päivän palkan tuhlaa nopeasti kaikkeen pieneen kivaan, joka häviää kotisi kaappeihin ja nurkkiin. Ympäristöasiat otan puheeksi vasta toiseksi viimeisenä, sillä siitä puhuminen tuntuu monesta paasaamiselta. On helpompaa muuttaa omaa käyttäytymistä huomaamalla välittömät hyödyt, joita itse saa, kuin hyödyt joiden näkemiseen tarvitaan aikaa, pitkäkestoista työtä ja suuria elämäntavan ja ajattelun muutoksia. Vaikka ympäristön elvyttäminen, suojeleminen ja vaaliminen ovat tärkeämpiä, kuin kodin vaivaton ja nopea siivoaminen tai raha, joka säästyy kuin jätät turhat tuotteet ostamatta, niin viimeksi mainittuihin ihmisen ahnas mieli pystyy kiinnitymään. Kuluttamisen vähentämisestä on konkreettista hyötyä minulle ja tulos näkyy heti.

Nämä kaverit on nähty täällä ennenkin. Valkoinen "pupu-otus" on ensimmäisiä ompelujani, kissa viime vuodelta. Kuvaan näitä itselleni lohdutukseksi, kun luulen ettei taidot vain kehity.

Viimeiseksi puhun ihmisoikeuksista ja eettisyydestä, mutta siihen asti kahvitauko tuskin riittää. Tai kysymykset loppuvat ensi lauseisiin ja keskustelu aiheesta tyrehtyy ennen alkuaan ja siirrytään muihin asioihin. Jos ympäristöasiat ovat raskaita asioita kuulla, niin ihmisoikeudet ja eettisyys tuntuvat lyijynraskailta. Ja eihän kahvitauon kuulukaan olla mitään muuta kuin piristävä hetki työn lomassa, jolla jaksaa painaa loppupäivän. 

Tämä kahvitauko on samankaltainen. Ostamattomuus on tullut esille ja siitä nousee kysymyksiä. Etkö osta vaatteeita? Miten niin mitään? Ostatko ruokaa? jne.. Moni nyökkäilee, että kyllä, kyllä itsekin pitäisi ostaa vähemmän. Joku sanoo, että hänestä ei olisi tuohon ja eikä edes halua, mutta rahaa voisi hieman säästää. Usea sanoo liian täysien kaapppien ja laatikoiden olevan oikeasti ongelma. Kaapeista ei tahdo löytää mitään. Joku kertoi ystävänsä siivonneen ja laskeneen sukat, joita löytyi 120 paria ja hameita 50 kappaletta. Nauraen kaikki totesivat, että se on jo liikaa sukkia. Kahvitauko loppui ja lähdimme hyväntuulisina jatkamaan työpäiväämme. Huuhtelin kahvikuppia, kun sohvalla istuva nainen katsoi minua mietteisenä. Olen kuullut teistä ihmisistä, hän sanoi lopulta. Mutta en ole koskaan tavannut yhtään, hän jatkoi edelleen mietteisenä ja minua kiinteästi katsellen, hyvin mielenkiintoista.

Tässä tämän vuoden pehmokaveri, Moppe. Kyllä ne taidot pikkuhiljaa kehittyvät, kun kärsivällisesti jaksaa puuhastella. Moppe on tehty farkuista.

Jäin hieman erikoisin tunnelmin jatkamaan päivää. Meistä ihmisitä? Olemmeko joku erillinen ryhmä? Jokin salaliitto, joiden agenteista jokainen on kuullut puhuttavan, mutta joita harvemmin näkee? Ryhmä sekopäitä? Edelläkävijöitä? Koska nainen ei määritellyt mitä tarkoitti teillä ihmisillä, mielestäni jokainen saa itse määritellä mitä tuo te ihmiset tarkoittaa. Minä ajattelin määritellä itseni tänään onnelliseksi yhden naisen ruohunjuuritason agentiksi. Huomenna voisin olla jotain muuta.  Oikeastaan ihanaa, kun saa määritelmä jää avoimeksi ja saan itse päätää, 

Hyvää viikonloppua teille ihmisille.

-Heidi

Säät alkavat olla ihanan syksyisiää. Vaatii välillä vähän sisäistä neuvottelua aamuisin päästä ovesta ulos.