PÄIVÄ 365 (362)

Vuosi sitten hetkellinen ahdistus maailman hukkumisesta tavaraan ja roskaan sai minut miettimään voisinko todella elää vuoden jo omistamieni tavaroiden turvin ja päätin olla vuoden ostamatta mitään. Ja nyt on jo aika tehdä yhteenvetoa kuluneesta vuodesta. Nopeasti kului kokonainen vuosi (muutama päivä vajaa). Olen koko viikon miettinyt mitä vuodesta on jäänyt käteen, mitä se on opettanut tai ottanut. Ensimmäiseksi nousi esille tunne, että onnistuin. Ihan oikeasti olen ollut vuoden ostamatta mitään.

Tapaturmainen kuolema kohtasi vuoden aikana neljää astiaa. Muutoin mikään ei muuttunut, vaikka vuoden alussa pelkäsin, että vuodessa joudumme siirtymään juomaan jugurttipurkeista :D 

Opettanut se on paljon. Ajattelin projektin olevan ekologinen matka (ja sitähän se ehdottomasti olikin), mutta se on ollut ennen kaikkea tutustumista minuun itseeni. Matka jokapäiväisestä meikkaajasta meikittömyyteen. Tylsyyden tunteiden ja arkipäiväisyyden kestämistä ja niiden tunteiden syntyperien miettimistä. Pohdintaa omasta suhteesta kuluttamiseen, mainoksiin ja itsensä sijoittumisesta kulutusyhteiskuntaan, kun kuluttaminen vähenee. Pohdintaa yhteiskunnasta, ekologisuudesta ja siitä millä me oikeutamme  ympäristöä tuhoavat elintapamme ja kuluttamisemme. Ja ennen kaikkea kuka on vastuussa? Yhteiskunta, tuotteiden valmistajat, kaupat, yritykset, päättäjät vai kuluttajat?

Dödösatsi nro.2 tulossa. 

Eniten yllätti se miten vähän mitään olen tarvinnut. Esimerkiksi vuoden aikana olen vaihtanut pois kaksi muumimukia ja neljä astiaa on hajonnut, muuten keittiössä ei ole tapahtunut mitään mullistavaa. Pitäisi olla vuosia ostamatta mitään, että viimeinenkin astia tulisi tiensä päähän ja joutuisin pulaan. Katsokaa kierrätyskeskuksia, kirpputoreja ja ihmisten koteja ja nähkää olemassa olevien astioiden määrä. Kenenkään ei tarvitse valmistaa yhtään uutta tavaraa tähän maailmaan, sillä kaikille on jo kaikkea tarpeellista olemassa. Vaatteista muutama on mennyt rikki, jotain olen valmistanut itse, jotain saanut ja jotain vaihtanut. Vuoden ostamattomuus ei heilauttanut sitäkään mihinkään suuntaan. Ja vaatteissakin eniten järkyttää sama huomio kuin astioissa ja kodintavarassa. Niitä on kaikkialla olemassa jo nyt yli kaikkien tarpeiden. Niitäkään maailma ei tarvitse yhtään lisää.

Mikä ilahdutti vuoden projektissa eniten? Se, että kestin arkisuuden ja itseni :D 

En ole ehtinyt kirjoittamaan blogia tai tehdä mitään tärkeää, koska innostuin opettelemaan kirjomista. Olen poistanut Facebookin puhelimesta kaksi viikkoa sitten vähentääkseni ajan kuluttamista somessa ja siirryin sitten tällaiseen näpertmiseen :D En tiedä kumpaa uppoutuminen on enemmän pois perheeltä.

Siinä päällimmäisiä tunteita kuluneesta vuodesta. Vähän olen kierrellyt kirpputoreja ja kauppoja ostomielessä. Tänään olinkin muutama kangas kädessä pitkään, mutta vein ne paikoilleen. En tarvinnut niitä(kään) oikeasti. Huomenna kuitenkin aion kaupoille, sillä arkena en ehdi rauhassa kierrellä. Vähän ahdistaakin koko ajatus. 

Kiitos kaikille kannustajille ja mukana eläneille. Ja kaikille teille, jotka olette lukeneet blogia, kommentoineet ja innostuneet muuttamaan omaa elämäänne ekologisempaan suuntaan. Vastuu on meillä kuluttajilla. 

Rakkaudella Heidi

PS Pari päivää vielä ja sitten kohti toista vuotta ostamatta mitään. IIk!