PÄIVÄ 164

Yhden yön retki Poriin katsomaan pientä ihmistä. Kyllä juuri matkansa aloittanut ihminen on ihmeellinen. Ja paljon työllistävä. Aika tosiaankin kultaa muistot. Hetkellisesti sitä toki kokee uuden ihmisen huuman. 

Matkustaessa muovittomuus toi uusia haasteita. Mitä evääksi automatkoille ja ruokapöytään? Muutenkin vegaanista ruokavaliota noudattaessa tuntee itsensä välillä vaikeaksi. Mutta muovittomana vaikeusaste tuntui nousevan ihan uusiin sfääreihin.

Lisäksi ostin pahvipaketissa chili sin carnea, pakasteesta kasvipihvejä ja paperipussissa pähkinöitä ja kuivahedelmiä. Kuvaushetkellä ne olivat jo tukevasti vatsassa :D

Tuntuu, että kaupassa on niin monta hyllyväliä, joihin turha mennä edes vilkaisemaan. Kovasti en haluaisi huomiota ja toivon, että asiat menevät helposti, joten valitsin kyläpaikkaan ruokia, jotka menisivät helposti muiden ruokien mukana. Ihanasti olivat ajatelleet minua kahvihetkellä ja tarjolla oli keksejä ja vegaanista jäätelöä. Silloin tulee aina hyvä mieli. Kiitos.

Scandic -hotellilla oli ihanan runsas aamupala ja mukavasti huomioitu erikoisruokavaliot. Kuvassa ensimmäinen kierros ja seitanleikkeleet. Ne ilahdutti vaihteluna hedelmille ja vihanneksille.

Ostamattomuus on muuttanut matkailua. Enää emme käy kaupoilla tai kauppakeskuksissa. Emmekä kirpputoreilla. Päätimme kävellä kyläpaikasta keskustaan syömään. Kävellen näkee niin paljon enemmän, kuin autolla liikkuessa. Vaikka olemme meloneet, autoilleet ja lenkkeilleet tässäkin kaupungissa, niin kävelyreittiä vaihtamalla näkee taas uusia asioita. Ja kulutettua vähän kaloreita ennen seuraavaa ahmimispistettä.

Niin sitä tulee roskaa valmiissa pöydässäkin. 

Kysyin vegaanit -ryhmästä ruokapaikkaehdotuksia ja valitsimme niistä yhden illaksi. Sekin on mukava tapa syödä paikoissa, joihin ei ehkä osaisi ulkopaikkakuntalaisena mennä. Ja pääsee helpolla, jos on sellainen laiska netin selaaja ja vertailija. 

Näin paljon muovia tuli minun aamupalastani. Jouduin taipumaan hetken seitanleikkeleiden kanssa, jotka olivat kääritty muoviin, jokainen erikseen :O Onneksi hotelilla lajiteltiin roskat ja huoneissakin oli pienimuotoinen lajittelupiste. Silti teki pahaa.

Kyllä pienikin reissu tekee hyvää mielelle ja kotiin on aina mukava palata. Huomasitteko? Ei yhtään kuvaa tultu otettua kaupungista. Roskista sitäkin enemmän. Ja kotiinkin toin roskia, joille ei löytynyt paikkaa. Ehkä tuliaisiksi lapsille ;)

Kuvassa muovipoliisi. Valmiina seuraavaan ruokailuun :D

Uusi viikko edessä (blaah). Olisipa aina viikonloppu.

-Heidi