Vuosi 2: Toukokuu 31

Kasvien tunnistaminen kirjan avulla on varsinaista salapoliisityötä, enkä olekaan varma kiinnostaako minua sittenkään niin paljon. Otin eilen metsässä kuvia kasveista ja selasin niin maan himputisti kasviota, mutta vielä tietämykseni kasveista vaatii koko kirjan läpi pläräämisen, enkä osaa hahmottaa kasvia mihinkään heimoon kuuluvaksi. Kirja on mielestäni epälooginen. Osastojen pitäisi olla punaiset kukat, keltaiset kukat, heinät, siniset kukat jne... :D En kuitenkaan luovuta, vaan otan vain yhden kasvin kerrallaan tunnistuspuuhaan. Kokeilin jopa appia, joka tunnistaisi kuvasta kasvin, mutta en saanut kertakokeilulla toivomaani tulosta ja tuskastuin. Ehkä kesäloma tosiaan tekisi terää hieman kärsimättömälle ja tuskaisen levottomalle mielelleni. 

Kaappeja siivotessa löytyi vanhoja siemeniä. Mansikoiden muovinen rasia on oikein toimiva minikasvihuone. Innostuin pitkästä aikaa laittamaan itujakin kasvamaan ja Elävä Ravinto -kirjasta uusiutuvaa juomaa tekeytymään. Sisäinen puuhastelijani on näköjään karannut vapauteen.

Olen monta päivää yrittänyt saada itseni vaihtamaan neulan ompelukoneeseen, jotta voisin ommella trikoosta alushousuja ja ehkä tilkkulegginssit. Koskakohan ylitän rajan, jolloin mies puuttuu asiaan ja sanoo, että erotiikka on kuollut esim. tilkkulegginssien myötä? Se päivä on vamasti keikkunut koko kahden vuoden ajan aivan kintereillä. Se vaanii kulman takana ja hyppää eteeni, kun olen keikuttanut venettä tarpeeksi kauan. Onneksi kaiken voi korjata huumorilla (näin uskottelen itselleni ja jatkan itsepintaisesti puuhastelujani).

Alempana aion marmattaa ompelutaitojen katoamisesta ja saamattomuudesta asian saralla. Sain kuitenkin huokailun ja kankaiden pyörittelyn lomassa ommeltua yhden pussukan. Vetoketju pojan housuista, kankaat veljen vaimolta.

Olen tänään jälleen miettinyt paljon Instagramia. Olen huomannut saavani jälleen paljon enemmän aikaiseksi, lukevani kirjoja ja puuhastelevani kaikenlaista. Olen jopa siivonnut hivenen innokkaammin (nyt äkkiä joku merkintä historian kirjoihin). Silti epäilyttää, että jäänkö jostain paitsi. En tiedä mikä se jokin on, enkä osaa sanoa kaipaavani mtään erityistä. Ehkä se jonkin on edelleen ajatus ja pelko olemattomiin pyyhkiytymisestä.

Näkisittepä millainen kaaos voi seurata pienen pientä pussukkaa.

Olen kaivannut ompelurauhaa, jolloin voisin ommella kestopusseja, pussukoita ja kestokasseja ja vaihtaa niitä tarvittaessa tarvitsemiini tuotteisiin. Ennen kaikkea minun pitäisi malttaa ommella itselleni puuttuvia kesävaatteita. Lisäksi haaveilen vaihtopöydästä kesäkirpputorilla. Ja kun perhe on yrittänyt antaa minulle ompeluaikaa, niin en saa mitään aikaiseksi. Huono koneeni ei toimi toivomallani tavalla, pyörittelen kankaita käsissäni, sotken ja teen sutta kerta toisensa jälkeen. Aivan kuin olisin yhtäkkiä jälleen samassa pisteessä kuin parisen vuotta sitten. Nyt joku saa luvan tunnustaa ja kertoa, että kuka on pihistänyt vähäisenkin huolellisuuteni ja ompelutaitoni? 

-Heidi

Grillikausi on avattu. Vegaanimakkaroita, kukkakaalisalaattia (ohje @vappendaali (ohje napattu talteenennen IG-taukoa)), ruusukaalisalaattia, itse tehty majoneesi ja vihersalaattia. Jee :D