Vuosi 2: Maaliskuu 22

Olimme kiertotalousopiskelijoiden ryhmänä tutustumassa kierrätyskeskukseen kuluvalla viikolla.

Se sai sanattomaksi monella tapaa. Takahuoneissa ja lajittelukeskuksessa avautuvan näkymän pitäisi jokaisen ihmisen täällä maapallolla nähdä. Tavaranmäärä oli mieletön. Sanaton on ainoa asia, jolla omaa tunnetilaa pystyy sanoittamaan. 

Vegaaninen porkkanakakku, tuo paheellinen herkku, jonka tuhosin melkein yksin. Sisäinen demonini otti jälleen kerran vallan.

Päivittäin saapuu paljon tavaraa, kun ihmiset tuovat ne kierrätettäviksi ja lajitetaviksi, mikä on hieno asia. On kuitenkin huomioitava, että vain osa ihmisistä tekee näin! Tavaraa on helppo kantaa uutena kotiin, mutta innostus loppuu, kun tavara lojuu vaan, on rikki tai siihen ollaan tylsistytty ja sille pitäisi keksiä loppusijoituskohde. Liian usein tavara kulkeutuu sekajätteeseen silkkaa laiskuutta ja välinpitämättömyyttä.

Yksi kerä valkoista puuvillalankaa. Riittä hyvin pieneen virkattuun koriin. Valmistuu ehkä joskus.

Takaisin kierrätyskeskukseen. Korjauspajoja, hinnoittelijoita, lajittelijoita, lastausmiehiä ja kuljetuspalvelua. Ja tavaraa, sanoinko jo että sitä oli ihan helvetisti (pakko kiroilla tässä vaiheessa tarinaa). Pyöriä silmänkantamattomiin, kirjapinoja lattiasta kattoon, leluja, elektroniikkaa, vaatteita jne. Kaikkea maan ja taivaan välillä.

Hävikkiruokaherkkua (rumaa sellaista). Perunarieskoja perumuusin jämästä, Täytettyjen patonkien täytteitä jäi yli, joten valkosipuli-Keijua ja suolakurkkuja. Couscous-salaattiin lisukeherneet ja -maissit, jotka eivät millään tehneet kauppaansa enää seuraavana päivänä. Tykkäsin.

Viimeistään tässä vaiheessa kaikki tuntemani ostamisen ja uuden tavaran mieliteot karisivat alitajunnan syövereistä ja iski puhdas ahdistus. Kuinka on mahdollista, että tehtaat puskevat uutta tavaraa ulos kiihtyvällä syötöllä, kun 8000m2 varastotila pursuaa lattiasta kattoon. Tämä maailma on hullu. Ja me niin hukumme roskaan pian.

Suosittelen kierrätyskeskusta kaikille opintoretkipaikaksi. Pääseeköhän sinne takahuoneisiin ilman ryhmää?  Tuskin. Kaikkein vaikeinta tavaranmäärän käsittämisessä olikin se, että siinä on vain murto-osa koko Suomen tavarasta. Yrityksillä uudet yritystilat, vanhat kalusteet vaihtoon. Vaatekaappi pursuaa tavaraa, sullotaan ne säkkiin, jotta saadaan tilaa uudelle. Sisustusväri on vaihtunut, joten vanhan tuikkukipot eivät enää sovi kotiin. Kierre on valtava pyörremyrsky, jossa me kuluttajat toimimme kuin uneen vaipuneet hömelöt toteuttaen jokaista mielitekoamme kuin marionetit, jota mainostajat vetelevät naruista.

Saippuatehdas käynnissä. Osa itse tehdystä saippusta raastetaan nestesaippuaksi ja osasta tehdään pyykinpesuainetta. Raastaminen on kyllä aika blääh-puuhaa.

Herätysmatkalle kierrätyskeskuksen. Jokainen nyt.

Motivaatio ja ajatus siitä, että on oikealla tiellä sai tarvitsemansa vahvistuksen.

-Heidi

Kaikki rumat saippupalat raasteeksi = jokainen tekemäni saippuapala ensimmäisestä satsista :D