PÄIVÄ 365 (353)
Minun on pitänyt kirjoittaa monena päivänä siitä millaista on projektin viimeisinä päivinä. En vain saa mistään kiinni ja kaikki on vähän epäonnistunutkin.
 |
| Tämä neuletakki valmistui jo hihoja vaille valmiiksi. Pääsin sovittamaan ja blaah... ihan järkyttävä säkki, joka ei istunut päällä mitenkään. Purkuun (miljoona kyyneltä tähän). Taidan purkaa suoraan villasukan varsiksi, kun on sellaista langanpätkää koko roska. |
Esimerkiksi eilen leivoin aivan mahtavan kauniin ja hyvän makuisen vegaanisen porkkanakakun. En edes muistanut kuvata tai mitään, kun jo hyökkäsin kakun kimppuun ja puff... se oli kadonnut. Ompelutyöni ovat olleet niin korkealentoisia ja isotöisiä, ettei niistä ole ollut paljoa kuvattavaa. Lisäksi ne ovat epäonnistuneet yksi toisensa jälkeen. Neulomani villatakkikin oli fiasko, joka pitää purkaa.
 |
| Kirjoitan täällä, kuin arkeni olisi yhtä lastenhoitoa ja kotitöitä. Oikeasti vain pakollinen on tehty ja loppuajan olen puuhastellut näiden vanhojen lakanoiden ja tilkkujen parissa. Siksi ei varmaan projektissakaan tapahdu mitään, kun ajatukset on vain puuhasteluissa :D |
Onhan arki täynnä ihannuutta ja onnistumistakin, mutta ne ovat usein sellaisia, joita on mahdoton kuvata. Kuten upea ilma pyöräillessä tai että spinning-tunnin jälkeen on aikaa mennä myös seuraavalle tunnille. Tai kun onnistuu tekemään ruokaa, josta lapset pitävät tai saa ommella rauhassa muutaman minuutin. Ja varsinkin kun viikoksi suunnittelemani ruokalista pitää kohtalaisen hyvin kutinsa.
 |
| Tilkuista syntyi torkkupeitto sohvalle. Habitare-messujen väriloisto jätti kai jonkinlaisen jäljen alitajuntaani kun kukkia ja pinkkiä pukkaa. Värit ovat toisessa kuvassa lähempänä totuutta, tässä peitto esiintyy vähän kalpeana. |
Kaksitoista päivää jäljellä. Ja nyt päivätkin sulkeissa pitävät kutinsa. Projektiin liittyvistä asioista ei silti paljoa ole kirjoitettavaa. En edes mieti tulevaa ostamista tai mitä tarvitsen. Olen odottanut, että kohta kiireiden sumentamiin aivoihin ilmestyy joku mahtava ajatus tai oivallus ja kirjoitan sen, mutta noup.. mielessä pyörii vain hammaslääkäriaikoja, pesukoneen tyhjennystä ja läksyjen tekoon pakottavia sanoja. Ja miljoona puuhasteluideaa.
Tällaista puutaheinää.
-Heidi
Älä pura. Kunnon kastelu ja kuivuminen tekee ihmeitä. Oikeasti. Tsemppiä nainen, kaikki on hyvin! Noora
VastaaPoistaKiitos tsempistä :D kastelu on hyvä keino, mutta tähän ei tehoa. Mutta ei se mitään, riittää taas lankaa moneen muuhun.
PoistaSitten kaiki on hyvin kuitenkin :)
PoistaEhkä projektin hienous onkin siinä, että ostamattomuudesta on todella tullut normiarkea. Se ei enää vaadi miettimistä mitä ostaa ja milloin voi ostaa, vaan ostamattomuus kuuluu samaan sarjaan läksyjen, lääkäriaikojen muistamisten ja jumppatuntien kanssa. Silloin siitä ei tarvitse/voi niin suuria ajatuksiakaan irrota.
VastaaPoistaNeuleen purkaminen voi kyllä hetkellisesti rassata, mutta parempi purkaa kuin jättää marinoitumaan esim. neljäksi vuodeksi korin pohjalle puolivalmiina kuten allekirjoittanut.
Mukavaa arkea. -Anne
Samaa mieltä, että käyttöön vain, jos tulos on eitoivottu :) mitään ylimääräistä ja käyttökelvotonta en halua säilöä kaapeissa vuosia vain siksi, että sen tekemiseen meni tunteja. Ja purkaminen on osa neulomisharrastusta. Ja tosiaan ostamattomuus on vuodessa arkipäiväistynyt samalle tasolle läksyjen ja kauppalistan tasolle. Mahtava huomio. Niinhän sen pitääkin mennä, että siitä tulee elämäntapa. Kiitos tsempistä.
PoistaOlet onnistunut siinä tärkeimmässä, ostolakossasi! Muista se. Ehkä et pysty kirjoittamaan ajatuksiasi viimeisistä päivistä siksi, että olet saavuttanut "normaalin" olotilan, sen, minkä pitäisi olla tavallista ja jokapäiväistä. Niinkuin joskus sanoit, projektista on tullut elämäntapa. Miten sitä pystyy avaamaan?
VastaaPoistaJos et vielä purkanut villatakkia, siitä voisi saada hyvän keskospeiton. Googlaa keskosille käsitöitä, jos innostut osallistumaan keräykseen.
Tsemppiä viimeisiin päiviin.
Ehkäpä tosiaan asia on jo arkipäiväistynyt. Sehän on uuden asian hyvää omaksumista :D ja toi on totta. Onnistuin olemaan vuoden ostamatta mitään. Aina ei näe metsää puilta. Kiitos tsempistä.
Poista