PÄIVÄ 323

Helteistä huolimatta syksy kiireineen kolkuttelee jo ovia. Vaikka joka vuosi päätän, että aloitan seuraavan tulevan syksyn kiireettömästi ja valmistautuneena, niin se ei koskaan tapahdu.  Fantasioin syksystä, jolloin pakkasessa on valmiina eväitä ja ruokia, koululaisten tarvikkeet suorissa riveissä ja itse olen latautunut ja motivoitunut työhön ja toimeen. Se on kun haaveilisi maailman rauhasta ja yliminämäisestä megasuorituksesta. Kaikki on hoitamatta lasten koululippujen lataamisesta lähtien. Mutta tänään minä aloitan, hyvin suurella todennäköisyydellä, ehkä.

Maustehylly, tuo mystinen paikka jossa hillotaan lahjoja ja erikoisempia tuotteita, joita ei osaa käyttää mihinkään. Nämä kaikki ovat lahjoja, joita en ole raaskinut käyttää. Kunnes tajusin, että sehän on lahjan suurinta väheksymistä- antaa sen nyt pilaantua ja vanhentua. Näillä marinoitiin seitania pakkaseen odottamaan syyskiireitä. 

Aloitan käymällä omat työmatkavarusteeni läpi. Matkaa on 17km pyörällä suuntaansa. Pitkä sairastelu keväällä ja urheilumotivaation karkaaminen ja piiloutuminen kesäksi tulevat tekemään maanantaiaamusta varmasti nihkeän ja tuskaisen. Uusia varusteita en todennäköisesti tarvitse työmatkoille pitkään aikaan. Näiden jälkeen pitää katsoa, että laukussa on muki, haarukkalusikka ja vesipullo. Nenäliinoja ajattelin vielä ommella mukaan ja työmatkojen ja työpäivien selviytymissetti olisi valmis.

Seuraavaksi olisikin vuorossa bussilippujen lataukset. Kouluvaatteet ja -tavarat saavat nuo kesän nahistamat ja veltostamat villit käydä itse läpi. Vaikeintahan arjen aloittamisessa on pakottaminen nämä rakkaudet arkirytmiin. Onneksi ehdin kerätä voimia sunnuntai-iltaan asti, sillä voimia tarvitaan. 

Ystävältä raparperiä. Tein hilloa itselleni aamusmoothieita varten kolme isoa purkkia. Ja söin ne. Hups. Onneksi en joudu elämään oman talvivastoni turvin talvea, sillä se on tänä vuonna hyvin olematon.

Syksy on mielestäni ihanaa aikaa. Arki astuu perheeseen ja uusi lukuvuosi käynnistyy. Ollaan taas uuden edessä. Syksy on myös otollinen hetki käydä vaatteita läpi kunnolla. Ehtii vielä korjaamaan ja vaihtamaan omistamaansa tai etsiä kodistaan niitä edellisen talven varusteita, joita tietää omistavansa, mutta ei kuollakseenkaan muista minne ne piilotti, kun toukokuussa iskikin korventava helle. Minäkin aion nyt viedä ne vihreät kengät suutarille, joiden korjaamisesta olen puhunut ihan blogin alusta saakka. Tänään!!

Kuvien mukana lähtee rakkuden täyttämät kiitoset kaikille ystäville. Tämäkin oli lahja ystävän ompelulaatikosta, ettei vuoden sulkeuduttua ensimmäisen ostoksen tarvitse olla kuminauhaa :D Kiitos, tällä teen hiusnauhoja ja korjaan pyörähousujen lahkeen.

Tässä kesän loppusuoralla olen kehittänyt ajatusta vaatteiteni läpikäymisestä uudelleen. Haluan tietenkin verrata niitä alun tilanteeseen ja tarvitsen informaatiota ennen seuraavan vuoden käynnistymistä. Lisäksi paikkaus- ja ompelulaatikko pitää käydä läpi. Näiden pohjalta teen listan tulevaa vuotta varten. Suuria suunnitelmia naisella, jolle bussilipun lataaminen ajoissa vaatii suurta psyykkausta ja jonka kengät ovat odottaneet korjaukseen pääsyä vuoden.

-Heidi

Huomenna alkaa 11. kuukausi ja päiviä on jäljellä päivitysten mukaan 42. Hmm.. oikeasti päiviä on noin 60 :D Joku ei ole ollut kovin tarkka päivien suhteen, kun heittoa on yli kaksi viikkoa. Mitä sillä on väliä? Elämä on ihmeellistä ja tämä blogi elää päivän 364 ainakin kolmen ellei jopa viiden päivityksen verran. Onneksi sekin sotku on vasta edessä päin.