PÄIVÄ 282

Olen saavuttanut tilan, jota kesälomalla ilmeisesti haetaan, mutta jota en voi suositella kenellekään. Täydellisen saamattomuuden ja velttouden ilmeellisen maailman. Päivät juoksee ohitse vain kahvia juoden ja ihmetellen. Menikö jo kokonainen viikko? Kyllä. Mitä olen tehnyt koko tänä aikana? Et mitään nahjus, lojunut punaisessa nojatuolissa liikuttamalla koko päivän aikana vain somesormea. (Pientä itseruoskintaa ilmassa?)

Olen huomannut, että jos haluaa elää ilman ylimääräistä tavaraa, pitää pysyä jatkuvasti valppaana. Tavaranhimo on yhtä syvällä kuin herkkujen himo. Vaikka ostamisen loputtua tavaravirta on hiljentynyt (ennen käytin sanaa pysähtynyt, mutta se on suoranainen valhe), niin nojatuolissa tylsistyvän ja kotitöitä välttelevän naisen mieli löytää kyllä kanavat tavaran hankintaan. Ja se on materiaalien kierrätysryhmä! 

Saatuani tämän valmiiksi, minun pitää päättää tuleeko tämä käyttöön ja jos tulee,niin vähentää vaatekaapista yksi tai kaksi vaatetta. Kuulostaa aika tiukalta, mutta turha tavara rakastaa hiipimistä takaisin nurkiin majailemaan.

Jokainen tietää kuinka vaikeaa on löytää aikaa itselle tärkeille harrastuksille. Maailmassa olisi niin paljon asioita, joita haluaisin tehdä ja ostata. Puuhasteleva ihminen löytää loputtomasti must-do -töitä, jotka ottaa työn alle heti kun on aikaa ja sillä välin voi hankkia materiaaleja projekteja varten. Entä onko vuoden aikana saamani opetus siitä, miten vaikea tavarasta on päästä eroon nyt hyvänä ohjenuorana tulevaan? Ei. 

Olenkin tätä materiaalitoria selaillessani kuin huomaamatta hakenut ilmaiseksi 15 farkut! VIIDETTOISTA! Vaikka olen monesti täälläkin huokaillut, etten ehdi uusiotuunata edes perheeni tuottamaa tavaraa ja vaatetta, niin haen sitten sellaisen pinon lisämateriaalia taloon. Eikä siinä mitään, onhan niille käyttöä ja teinkin monta päivää farkkujen lahkeista hupparia. 

Huppu ja hihansuut pojat vanhasta paidasta. 

Nyt minulla on vielä materiaalia vaikka kuinka moneen pikkuhommaan. Ja tässä tulee se ongelma. Jos en ole tarvinnut mitään kaupasta melkein vuoteen, niin mihin ihmeeseen tarvitsen tekemiäni ompeluita ja askarteluja? En mihinkään. Pitäisi tehdä vain tarpeeseen ja tietäen, että kyseinen tuote korvaa jonkun vajeen tai rikki menneen tuotteen. Meillä on kauppakasseja, hedelmäpusseja, tiskirättejä ja kaikkea mahdollista. Vaatteitakin minulla on, koska nuo olemassa olevat eivät vaan kulu niin nopeasti, kuin minä surrauttelisin uusia :/ 

Ehkä seuraavaksi minun pitäisikin poistaa kaikki mahdolliset inspiroivat ryhmät, ohjelmat ja sovellukset, jottei sisäinen puuhastelijani ohita järkeä. Lisäksi pitäisi kieltäytyä kaikista tavaroista, joissa näkee minkäänlaisen projektin. Tulisi ehkä aktivoitua muutenkin, kun some ja puhelin eivät veisi niin paljon aikaa.

Pikkuhiljaa vuoden aikana taidot ovat kehittyneet. Tosin aina niin kannustavat teinit sanoivat, että polttaahan toi pitäisi heti, etten vaan ehdi tämä päällä ulos asunnosta. Ehkä laitan tämän päälle seuraavaan vanheimpainvarttiin?

Miten voikin olla mahdollista, miten ylimääräistä tavaraa hiipiikin kotiin, vaikka tekeekin näin suuria asioita sen estämiseksi? Otankin nyt ompelusten kohdalla tavaksi, että yhtä kotiin jäävää tekelettä kohti poistan muutaman vaatteen tai tavaran kotoa. Lisäksi materiaalien on mahduttava yhteen isoon kassiin. Jos se on täynnä, se on täynnä ja silloin mitään vaatetta ei säilötä muualla odottamaan, että teen siitä joskus kauppakassin. Aarg!

-Heidi