Mietteitä menneeltä ja vähän tulevaa

Heti aluksi haluan kiittää teitä kaikkia höperöitä, jotka iloitsitte siitä, että palaan blogin pariin ylistämään kaalia, tekemään outoja hävikkikokkailuja ja kulkemaan ihmeelliset ompelukset ylläni julkisesti pitkin katuja. Ilahdutitte mieltäni ihan liikutukseen asti ja pakotin perheeni lukemaan ne, että teini-ikäisetkin tietäisivät, että meitä ekologisuudesta kiinnostuneita on enemmänkin. Tytär sanoi, että nyt ne te kaikki hörhöt olette kokoontuneet jälleen sekoilemaan sydämenne kyllyydestä yhdessä. Otan lauseen kehuna.



Villakangastakki on ommeltu kahdesta viltistä ja vuorina on jokin vuosia kaapissa hilloutunut kangas. Napit puuttuu vielä, mutta onneksi syksyyn on vielä aikaa. 



Kuluneen vuoden aikana on tapahtunut paljon ja samanaikaisesti ei mitään. Ihmeellinen cocktail saamattomuutta ja arkista puuhastelua. Lupasin miehelleni joululahjaksi neuloa villapuseron. Aattona valmiina oli 2cm. Lupasin ja vannoin ahkeroivani villapuseron kuitenkin hiihtolomalle. Lapissa mukana oli villapuseroa noin 25cm. Nyt olen vihdoin päässyt hihoihin, mutta tuskaa on ollut jokainen kerros. Kuvio on tylsä ja haluaisin onnistua niin käsialan tasaisuudessa kuin kokoon ja mallin suhteen. Tämä kyseinen hirviöpaita on estänyt kaiken muun neulomisen, sillä neuloessani jotain muuta mieheni kysyy miten hänen jouluksi luvattu paita etenee. Voiko luovuutta latistavampaa lausetta enää kuullakaan?
 Toukokuun tavoitteena on siis villapaidan saattaminen omistajalleen. 



Me emme ole bestiksiä. Ei vaikka toinen ei ole tehnyt minulle mitään väärää ikinä. Päinvastoin, lanka juoksee, kuvio ja malli ovat helppoja ja kaiken pitäisi olla välillämme kuin tanssia vain. Silti hän tylsistyttää minut hengiltä. En voi sietää koko kaveria ja koen huonoa omaatuntoa.



Toukokuun viikonloput ovat kiireisiä, eikä aikaa kesävaatteiden ompeluun juurikaan ole. Toisaalta mitään lämpöaaltoa ei ole edellisen vuoden tapaan näkyvissä, joten ehkä ehdin kuitenkin. Viime kerralla kun aloitin kesävaatteiden ompelun, sain aikaiseksi juuri tuon villakangastakin. Ehkä se päällä kesän seikkailuihin.



Tämän ompelin 90-luvun käsityölehden ohjeilla itselleni talvilomaa varten. Paita on koottu fleecepaloista ja pojilta pieneksi jääneiden puseroiden resoreista. Nepparit, joita ei ole vielä kuvassa, olivat kierrätyskeskuksesta. Muuten ihana, mutta fleece on arveluttava pestävä siitä irtoavan mikromuovin takia. Joten tuuletan tämän joka käyttökerran jälkeen.


Mutta se menneestä ja katse kohti tulevaa. Ensin pitää päivittää blogin nimi, palauttaa kaikki kilometrien seurannat ja muut ajan tasalle. Yllättävän monta pientä vaihetta on herättää henkiin jokin ruususen unesta, pyyhkiä kertyneet pölyt ja puhaltaa elämää miltei sammuneeseen hiillokseen.

-Heidi


Vanha rouva ja hänen kaverinsa voivat hyvin. Tosin kauneusunien keskeytys ei selvästi ollut mieluinen.


Kommentit

  1. Ihanaa, että olet palanut takaisin. Olen niin odottanut sinun juttujasi!!! Ihan kuin normaali elämä palaisi raiteilleen. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ajattelen, että normaali elämä on palautunut raiteilleen, kun olen kömpinyt saamattomuuden aallonpohjalta ylös ja saan taas kirjoitettua :D

      Poista
  2. Niin upeaa lukea tekstejäsi jälleen! Ja kuvat tuotoksistasi 👍.

    VastaaPoista
  3. Voihan villapaita! 😄 Mutta oliko puhetta, minkä vuoden jouluksi se on valmis..? 🤭 Meillä mies lupautuu tekemään milloin mitäkin "joulukuun 17. päivä", mutta koska vuodesta ei sano mitään, ei voi koskaan sitten kuulemma vaatia tekemään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kyllä olin luvannut villapaidan vuoden tarkkuudella ja se oli selvästi ihan liian tarkka ja tiukka aikataulu :D

      Poista
  4. Ihanaa lukea taas juttujasi! Ollaan sitten yhdessä vähän höpsähtäneitä, mutta iloisella tavalla.
    Tv Sari 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes! Yhdessä iloisia ja juuri niin höpsähtäneitä ja vähemmän höpsähtäneitä kuin kukakin sattuu nyt olemaan <3

      Poista
  5. Hienoa, että olet tullut takaisin. Sinua on kaivattu inspiroituman ja ihailtavaksi. Sisältö, jota muille jaat on tosi tärkeää ja olisi upeaa pystyä puoliksikin niin ekologiseen elämään kuin sinä. Myös ompelutaitojesi kehittyminen on huikeaa. Itse en sitä osaa alkuunkaan. Takkisi ovat tosi hienoja. Toivottavasti jaksat jatkaa täällä vähän useammin. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos ompelutaitojen kehaisusta. Välillä meinaa itseltä usko loppua, kun tulos ei vastaa upeaa ideaa :D

      Poista
  6. Ihanaa kun olet täällä taas! 😊

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit