Inspiraation jäljillä

 Tällä viikolla olen oikein tuntenut, miten loputkin alkukevään väsymysrippeet ovat varisseet selästäni. Vaikka olenkin saanut taas itseni liikkeelle, niin olen tietoisesti toiminut pienemmillä tehoilla ja odottanut innostumisen liekkiä. Ja tänään se alkoi lepattamaan. Aamulla huomasin, etteivät ajatukset kiertäneet pitäisi-listassa vaan ajattelin, että voisin tehdä. Muutos on pienen pieni, mutta silti hyvin konkreettinen sisäisen motivaationi kannalta. Pitäisi on kaikki pakollinen, voisin on selvästi vapaaehtoista ja haluan on kaikkein korkein motivaatio-verbi. 

70-luvun lehdissä on aina jotain, joka miellyttää silmiäni. Joku synkän syksyinen sävy ja värimaailma.

Tänään aamukahvilla mietin, että voisin pitää jälleen luovan kaappien tyhjentämis - kokkailuviikon, voisin karsia tavaraa, haluan kirjoittaa blogia ja keksiä ylimääräisille piparkakkumuoteille uuden muodon uudessa tehtävässään. En tarvitse 15 piparkakkumuottia leipoakseni kerran vuodessa yhdestä valmistaikinapakkauksesta pipareita tuoksun vuoksi. Huomasin kaivavani lempikeittokirjani esille ja suunnittelevani pian koittavaa hortoilua, villiruokaa ja säilömistä. Voisin kokata pakkasen tyhjäksi, jotta sinne mahtuu tämä kesä talveksi säilöön. Voisin pestä ikkunat ja paikata sohvan loppuun. Voisin paikata juoksutrikoot ja siirtää talvivarusteet säilöön. Haluan herätä uuteen kevääseen. Yes, tätä on odotettu, vaikka jokakeväinen matalalento ansaitsee paikkansa elämässä ja varmasti tulee tarpeeseen, koska niin tapahtuu. Ihanaa, että on vuosi aikaa seuraavaan kohtaamiseen.

Valtavan pinon selaaminen oli katsaus 70-luvulta 2020-luvulle. Jokin muuttuu, joku ei ja joskus vain nauratti tai tuli kaihoisa olo. 

Huomaan vireystilan kohonneen ja uuden innostuksen kohoamisen siitäkin, että jaksan selailla lehtiä, suunnitella ja inspiroitua. Olen töiden jälkeen selaillut valtavan kasan vanhoja käsityölehtiä, nauttinut niiden sävyistä ja oman aikansa heijastuksista. Ja huomannut miten samat teemat toistuvat vuodesta toiseen tai hyppien vuosikymmenien yli vain palatakseen uudestaan. Voisin ommella tuon, voisin virkata tämän, tuo taito olisi kiva oppia ja kas, tämän ainakin teen. Olen taas oma itseni.

Sisustusta 90-luvun lehdestä. En muista, koska olisi viimeksi tullut vastaan jotain näin värikästä ja keltaista. 

-Heidi