Persoonallisia tusinaunelmia

 

Olemme viime aikoina suunnitelleet mahdollista muuttoa ja silloin tietenkin tulee tarvetta katsella keittiöitä, kylpyhuoneen laattoja ja tapetteja. Ihan vain unelmoinnin ilosta. Keittiö on tietenkin musta, jossa puiset tasot. Väritys ei tietenkään olisi kokonaan valkoinen, vaan ja yksi mahtavan sävyinen ja runsas tapetoitu seinäkin voisi koristaa kotiamme. Paljon viherkasveja ja luonnonvärejä. Puhuin asiasta ystävälleni, joka kertoi haaveilevansa samoista asioista. Hetkinen. Mehän olemme hyvin erilaisia ihmisiä, kotimme ja kulutustottumuksemme ovat suuresti toisistaan poikkeavia ja silti kuin varkain haluamme samanlaisia asioita, tavaroita ja sisustustyyliä.


Kolmannen vuoden pehmolelu oli farkkukoira.


Miten se on mahdollista? Kuinka se tehdään, että meidän toiveemme ja makumme yhdenmukaistetaan säännöllisesti aivan kun tiedostamattamme. Koti tuntuu vanhanaikaiselta, uudistumisen tarpeessa olevalta tai vain olevan epätrendikäs. Emme kumpikaan seuraa muotia orjallisesti, vaan mielestäni molemmilla on oma tyylinsä ja makunsa, mutta joku koneisto saa meidät haluamaan samankaltaisia asioita. Jäimme miettimään millaisia kotimme ja tyylimme olisivat, jos mikään ulkopuolinen taho, kuten markkinointi, some tai muotivirtaukset eivät vaikuttaisi meihin. Jos kotimme olisivatkin paikkoja, johon jokainen esine ja huonekalu kumpuaisi todellakin vain omasta mieltymyksestä käsin? Ilman markkinointia, tyylikkäältä näyttämisen painetta tai alitajuntaista ohjausta johonkin suuntaan. Ottaisimmeko silloin vaikutteita luonnosta, naapurilta vai olisiko kotimme täysin omien mieltymystemme mukainen? Ja osaisimmeko silloin toteuttaa itseämme rohkeammin?


Aina samoja puuhia tekemässä kotona. Pilkkomassa, kokkailemassa tai huokailemassa kodinhoidollisia ikävyyksiä.


Vai onko se vain niin, että me kaikki haluamme samoja asioita samanaikaisesti. Kullan värisiä hanoja yhtenä vuonna ja muutama vuosikymmen sitten lasitiilistä tehtyjä efektejä? Kollektiivisesti päätämme rakastaa pastellin sävyjä ja toisinaan kirkuvaa oranssia. Ja sitten kollektiivisesti häpeämme kymmenen vuoden päästä vallinneita tyylisuuntia ja muotivirtauksia ja siirrymme laumana seuraavaan ihanuuteen. Ehkä hauskinta oli kuitenkin se, että olimme ystävän kanssa molemmat ajatelleet olevamme persoonallisia ja omaperäisiä samankaltaisten haaveidemme kanssa. Eipä oltu, vaan haaveilimme juuri niistä asioista, joita kaupat ja mainokset ovat juuri nyt pullollaan. Mieli haluaa sitä mitä ympärillään näkee. Ihanasti virtausten vieminä.


Ja jälleen yksi hävikkisoppa porisemassa. Elämäni murmelina.


-Heidi




Kommentit

Suositut tekstit