Mitä tapahtui sukille?

 Äänitin juuri podcast-jaksoa, jossa pohdin puolen vuoden ostamattomuuden vaikutuksia elämääni. Mietin mitä olin tehnyt, mikä oli loppunut ja mitä ajatuksia se oli herättänyt. Huomasin, että olin puhunut paljon sukista. Olin vaihtanutkin paljon sukkia erilaisiin tavaroihin ja säästellyt niitä. Kaikkihan tietävät miten nopeasti sukilta häviää pari, niihin tulee reikä ja miten usein tulee tarve ostaa sukkia. Mutta enää en ole puhunut sukista vuosiin, enkä vaihtanutkaan niitä mihinkään.                     

Mitä sukille tapahtui?

Seuraavat sukkani ovat kuulemma etikka-sukat.
Ehkä valkosipulisukatkin sopisivat minulle, tai chilisukat
 

Kun sukat loppuivat sitten kokonaan, siirryin vain käyttämään villasukkia. Talvella paksuja sukkia, keväällä ja syksyllä ohuempia sukkia. Juostessa olen käyttänyt lasten parittomiksi jääneitä sukkia ja talvella juostessakin ohuita villasukkia. En ole oikeastaan edes huomannut muutosta ennen kuin tänään. Asia vain tapahtui, enkä ole kaivannut sukkia ollenkaan. Välillä jopa ahdistaa laittaa juoksulenkin ajaksi sukkia jalkaan. Minulla on tavoite  neuloa äidiltä lahjaksi saamistani ohuista langoista sukkahousut ensi talvelle ja muutamat ohuet puuvillasukat, mutta muuten pärjään kyllä villasukilla. Näin korona-aikaan ei ole juhliakaan tai muita edustustilaisuuksia, joissa pitäisi käyttää hyviä sukkia. 


Miehen farkut eivät enää kestäneet paikkausta, mutta olivat osin vielä ihan hyvää kangasta. Joutuivat saksien alle ja kesähattu-kokeilujen kohteeksi.


Lisäksi olen huomannut, että mitä vähemmän perheemme muilla jäsenillä on sukkia, sen nopeammin ne löytyvät, sen harvemmin niiltä katoaa pari ja niistä pidetään parempaa huolta. Muistan ajan, jolloin kotimme oli täynnä sukkia ja aina piti olla ostamassa lisää, koska ne vain hävisivät vaatemeren uumeniin tai parittomien sukkien laatikkoon. Mitä enemmän niitä omisti, sen vähemmän niitä oli. 


Hmm...


Minulla on vielä yhdet kaupan ohuet sukkahousut, jos joskus elämä muuttuu taas normaaliksi ja pääsen juhliin. Ja yhdet Kikkoman Soy-sukat (koska rakastan soijaa ja etikkaa), jotka sain joululahjaksi ja muuten kuljen villasukissa. Niitäkään minulle ei ahkerasta neulomista huolimatta ole kuin muutama pari. Paksummat, parit ohuet ja yhdet lempparit.


Valokuvausavustaja, ompeluavustaja, vessa-ahdistelija ja vieressä nukkuja. Välillä innokas avustaja on vain poistettava tilanteesta, sillä innokkuudesta huolimatta kaveri on enemmän haitaksi kuin avuksi.


Ostamattomuuden alussa paljon ajatuksissa pyörinyt vaatekappale vain katosi ajatuksistani ja lopetti olemisen. Ihmeellistä.

-Heidi


Kommentit

  1. Bingo! Täällä myös siirrytty kuin huomaamatta villasukkiin - lyhytvartiset lemppareina. Joskus muinoin ostetut "tavalliset" sukat odottavat käyttöä, kun villasukat löytävät jalkaan talvella ja kesällä. Sukkia ei tarvitse ostaa ollenkaan. Silloin tällöin kudon uudet, vaikkei välttämättä tarvitsisikaan (kun kestävät hyvin käyttöä ja pesua), niin löytyy aina asuun sopivat... Lahjaksikin sopivat mielestäni hienosti: eivät jää loputtomiin kenenkään nurkkiin pyörimään, jos tulevat käyttöön (ja voihan ne lahjoittaa eteenpäinkin). Olen jo mummuiässä ja todennut, että villasukat ovat yksi elämän perusasioista. KIITOS blogistasi! Nautin oivalluksistasi ja blogisi hyvästä kielestä. Ja: Piirroksesi ovat riemastuttavia!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen juoksin töihin ja villasukat toimivat siinäkin hommassa täydellisesti. Lisäksi näin talvella ne voi vain illalla tuulettaa pakkasessa, eikä niitä tarvitse pestä niin usein. Tämähän on muuttumassa ylistyslauluksi villasukille. Ja lämmin kiitos palautteesta <3

      Poista
  2. Hei, ihana blogi sinulla. Minä myös siirryin itse neulomiin villasukkiin vuosi tai kaksi sitten. Ja tuo kaikki kirjoittamasi sukista on niin totta! Kun niitä on enemmän niin niitä on vähemmän ja vähemmän on enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja ihanaa, että on muitakin villasukkasankareita 😁

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit