Hutiostoksien ruokakauppareissu

 Eilen menin nälkäisenä kauppaan. Enkä ollut vain nälkäinen vaan olin myös kiukkuinen, töiden nahistuttama ja olin kehitellyt itselleni kiireen ja marttyyrin tunteita. Katsokaa nyt minua, joka joudun vielä kaupassakin käymään, ihan itse valitsin tulla tänne, mutta silti haluaisin kiukutella kurjaa kohtaloani maailmankaikkeudelle. 




Ostin kaiken mitä mieleni teki. Muutaman juureksen sieltä, vihanneksia täältä. Vähän hummusta, hieman vegaanisia täytettyjä makaroneja, leipää, vegaanista levitettä, soijajugurttia, mysliä jne... Kaikkea pientä turhaa ja en mitään mitä tarvitsin. Kotona minulta puuttuivat edelleen öljy, päivällisen ruoka-aineet ja oikeastaan minulta puuttui kaikki. Minulla oli kaksi suurta kassillista kaikenlaista pientä naposteltavaa, mutta ruokaa samalla hetkellä minulla ei ollut oikeastaan mitään. 

Kaupassa kului paljon enemmän rahaa kuin yleensä. En ollut ostanut mitään lämmintä ruokaa, enkä ainakaan ruokaa niin, että siitä olisi ollut useammaksi lämpimäksi ateriaksi. Ruokahävikin riski tuhat kertaistui ja minä söin epäterveellisesti ja syödä puputin koko illan kaikkea pientä. 


Tekemäni laukku pääsi kerrankin ulkoilemaan, kun jouduin menemään bussilla töihin.


Mikä oli oikeastaan mokoman kauppareissun motiivi? Tyydyttää kiukkuisen minäni jokainen mieliteko. Ja koska olin kiukkuinen maailmalle, niin oikeutin itseni hellimään itseäni herkkusilla. Jos olisin oikeasti ollut niin kiireinen kuin sisäinen stressikelloni hälytti minun olevan, olisin päässyt kaupasta ulos nopeammin kauppalistan kanssa. Olisin myös säästänyt aikaa seuraavana päivänä, kun minulla olisi ollut valmiina suunniteltuna seuraavana päivän ruoka. Jos olisin ollut niin väsynyt, kuin esitin maailmalle olevani, olisin päässyt vähemmällä seuraamalla kauppalistaa. 


Bussissa matkustaessa voi neuloa helppoja neuletöitä. Tiskirättejä tulossa. Samalla näkyy laukun vyöhihnojen sisäpuolen kauhea kiinnitysommel. Oli yllättävän vaikeaa ja raskasta ommella käsin noin paksua ja nahkeaa pintaa ja yrittää saada kaunista jälkeä.


Luulen, että välillä sitä oikein kehittää itselleen tunnetiloja, jotta saisi luvan tehdä jotain asioita, joita ei haluaisi tehdä, mutta joku osa haluaakin. Aah, olen kiukkuinen, minulla on oikeus syödä karkkia. Olen niin pettynyt koko maailmaan, että jätän jumpan väliin. Väsyneenä vain joku osa itsestä ottaa vallan. Joku kontrolloimaton sisäinen vastarannankiiski, jota pitää kokoajan pitää silmällä tai se keksii jonkin juonen voidakseen jättää tiskit tiskaamatta, jättääkseen jonkin asian tekemättä, syödäkseen vain herkkuja tai langetakseen muihin paheisiin.


Paperiset pääsiäismunat ovat tulleet uskollisesti kaapista ulos kerran vuodessa ja yli 15 vuoden ajan. Täytinkin ne jo kerran, mutta herkunnälkäiset sakaalit ovat jo tyhjentäneet munat.


Nyt selviän naposteluostoksillani ainakin viikonlopun yli ja yritän välttää nälkäisenä ja kiukkuisena kauppaan menon. Ja ruokahävikin aion minimoida kehittelemällä kokonaisia ruokia ostamistani sekameteli-aineksista.

- Heidi

Kommentit

  1. Kuin minun edelliset puoli vuotta uupumuksessa! Tänäänkin ostin (ja söin) kaksi karkkipussia suurperustelulla, että ne oli hukkapusseja, miltei siis hävikin estoa! Ps. Sukkapostaus sai taas mietteliääksi, miten väsymys on etäännyttänyt itseä omien arvojen mukaisesta elosta, että kuinka herättelevä ja ihailtava se olikaan. Meillä on niin vähän pakkoja, hitto. Nuukuus kunniaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä väsymyksen kanssa. Kyllä nuukailut, ekoarvojen toteuttaminen ja kaikki muukin ovat odottamassa taas, kun uupumus väistyy <3

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit