Hävikkikokkailuja

 En tiedä mitä ajalle on korona-aikana tapahtunut. Päivät seuraavat toisiaan identtisinä ja arjen katkaisee vain viikoittainen kauppareissu. Joskus heittäydyn oikein hurjaksi ja uskaltaudun lauantaina isompaan kauppaan ja huomaan ympärillä vilisevän ihmisiä. Tuntuu, että voisin vain jäädä istuskelemaan (jos se olisi sallittua) ja katsella ihmisiä ja heidän menoaan. Niin kapeaksi elämä on muodostunut, että ihmisvilinän katselu tuntuu kiehtovalta ja erikoiselta. 

Hävikkikassissa on aina piimää. Miten vaikeaa onkaan keksiä sille käyttöä. Olin suorastaan innoissani kotijuuston ohjeesta. Maitoa, munia, piimää ja suolaa. 

Ja entä se aika? Se on puuroutunut samankaltaisina toistuvien päivien tahmeaksi tahnaksi, jossa on vaikea ylläpitää rutiineja. Vaikka käyn päivittäin töissä kodin ulkopuolella, on päivien hahmottaminen hankalaa. Blogikin ilmestyy miten sattuu, koska suunniteltu päivä vain menee ohitse huomaamattomassa kotoilu-usvassa, joka on kietonut koko maailman otteeseensa.

Piimäpohjainen mustikkapiirakka. Suositumpi kuin juusto, mutta maku hieman mummoinen, eikä kuulemma kummoinen. Mutta kyllä sitä syö, kun ei ole karkkiakaan.

Sitten päätän etsiä tehokkaan ja tarmokkaan itseni. Innostun kokkailemaan hävikkikassin sisällöstä viikon ruoat, sämpylöitä, mustikkapiirakkaa ja tein oikein kotijuustoakin (joka aiheutti lapsissa innostuksen sijaan lähinnä pelkotiloja ja maistaminenkin tuntui olevan hyppy liian pimeään tuntemattomaan.) Kuten niin usein, innostuksen liekki riehui kokon lailla hipoen pilviä, puolivälissä alkoi ottaa päähän liian valtava urakka ja lopussa oli jälleen kasa tuhkaa ja jälkien siivoaminen tuntui aivan pohjattomalta suolta. Selvisin. Ja ruoat on tehtynä ja hävikkikassin suurimmat viholliseni piimäpurkit tuli käytettyä piirakkaan ja kotijuustoon. Jee! Kohta pyörähdetään huhtikuun lämpöisiin kevät päiviin ja metsän liejuinen sohjo sulaa pois. Ehkä kävelyretket siirtyvät jälleen poluille ja metsikköihin. Ja mikä parasta, nokkos- ja hortoilukausi lähestyy jälleen.

Sämpylöihin käytin juuston teosta jääneen heran. Tässä vaiheessa en enää jaksanut muotoilla tai pyöritellä sämpylöitä. Kauhoin vain klönttejä pellille ja toivoin, että kohta olisi jo valmista.

-Heidi

Uusin Ekopod