Pahanilmanlintu

Kaupoissa kierrellessä usein ihmettelen tavaran hintaa. Miten se voi olla niin halpaa? Kaikkea saa aivan järkyttävän halvalla. Varsinkin vaatteita ja kodin sisustustavaraa. Kaikkea pientä krääsää ja tarpeellistakin. Halpuus saa meidät ostamaan kolmannen valkosipulipuristimen, uusimaan verhoja ja nappaamaan uuden kulhon. Tuntuu, että kaiken kuuluukin on olla halpaa ja kaikilla pitäisi olla mahdollisuus ostaa kaikki mitä mieli tekee.

Kyllähän ne houkuttelevat. Halvat, kivat vaatteet, jotka ovat kauniisti esillä. Juuri sellaisia ihanuuksia, joita nyt on kaikilla kaikissa kuvissa somessa. Mutta sitten näen vaatteen ja tavaran valmistusketjun mielessäni ja mietin, kuka kärsii tämän halpuuden takia.

 

 Mutta miksi kaiken pitää olla halpaa? Miksi villapaidan on niin  halpa, että sen voi halutessaan ostaa kaikissa kuoseissa? Kaukana kasvatetut lampaat, niiden ruokkiminen, laiduntaminen, huolehtiminen ja keritseminen. Villan käsittely karstaamisesta värjäämiseen, kehrääminen, kuljetukset kaikkien työvaiheiden välissä. Neuloksen valmistaminen, leikkaus ja ompelu. Pakkaaminen, varastointi, kuljetus, varastointi, esille asettaminen, myyjien palkat ja myymälän vuokrat. Ne kaikki osallaan ovat sisällä villapaidan hinnassa ja silti sen voi ostaa itselleen hyvinkin edullisesti. Tarjouksesta jopa pilkkahintaa, ellei alkuperäinenkin jo ollut sitä. 

Vaatteet ja tavara on niin edullista, että pienikin nukkaantuminen tai reikä tarkoittaa tavaraa, joka ei kelpaa kenellekään. Uuden ostaminen on niin halpaa ja vaivatonta, että kaikenlainen korjaaminen on suorastaan vaivanloista Eikä tuo edellä mainittu valmistusketju koske yksin vaatteita, vaan kaikkea kaupoissa edessä olevaa tavaraa. Silti suurissa huonekalujäteissä ihmisten kärryt pullistelevat, kaupoissa mukaan mahtuu kaikenlaista ja tuntuu uskomattomalta, että edes prosentti tuosta ostamisesta ostettaisiin tarpeeseen. Kuluttamista kuluttamisen ilosta. 


Kun välillä ei, vaan kestä muiden kuluttamista. Kun ylikulutus tekee mielen surulliseksi. Ja kun on kävelevä ilonpilaaja.



Olenko ollut jo niin kauan omassa kuluttamisen minimoisen kuplassani, että järkytyn välillä kaikesta siitä kuluttamisesta, jota arkipäivänä näen ruokaostoksilla? Kun kuuntelen, kuinka ihmiset puhuvat ja perustelevat, miksi he tarvitsivat tuon juuri ostamansa säkillisen sisustustuotteitta. Silloin pitää taas sulkea korvat ja silmät ja keskittyä omaan suoritukseen, ettei ole kävelevä pahanilmanlintu, joka pelkällä katseella imee kuluttamisen ilon ihmisten elämästä.

-Heidi

Kommentit

  1. Tunnistan samaa itsessäni. Jotenkin en vaan mitenkään jaksa ymmärtää sitä shoppailua, kun vaatekaapit pursuaa ja silti joka sesonki ostellaan uutta sitä ja tätä. Ja oi niin ihania astioita ja sisustusjuttuja, vaikka niitäkin on jo kaapit täynnä. Kyllä muakin aika ajoin himottaa jotain hankkia, mutta onneksi aika harvoin mitään kuitenkaan oikeasti ostan. Huomaan, että välillä mun tekisi ihan hirveesti mieleni mennä Ikeaan tai vaikka ihan Prismaan, mutta lähinnä vain katselemaan - en tiiä onko se nyt sitten sen fiksumpaa kuin shoppailukaan, ihailla kaikkia niitä tavaroita... (tai en mä kaikkia ihaile, tosi paljon on turhaakin). Mutta ihan vain se katselukin tuo jonkinlaista iloa ja tyydytystä, ilman että edes ostaa, ja alan aina sitten kuitenkin miettiä "järjellä", että enhän mä tartte oikeesti mitään. Hahaa, ja sitten olenkin "voittaja", kun en ostanut, vaikka pikkiriikkisen ehkä teki mieli.

    Se kyllä harmittaa, että sitten kun joskus hankkii jotain, se osoittautuukin vaikka huonolaatuiseksi. Tai kotona huomaa, muka pitkään kaupassa harkittuaan, että eihän se mekko istukaan nätisti päälle... Mä ostin ennen joulua yhden neuleen, jota olen pitänyt tosi tosi paljon, se on ihanan ohut, kevyt ja lämmin. Ja se sitten myös nyppyyntyi ihan törkeän nopeasti... Materiaali on 46 % polyamidia, 34 % alpakkaa ja 20 % villaa, en tiedä mikä siinä sitten teki sen nyppyistymisen, polyamidiko? Mua kutittaa villa tosi paljon, mutta tuota pystyn aika hyvin pitämään, harmittaa vaan miten nyhjyisen näköinen se jo on, vaikka olen pitäny lähinnä vain kotona enkä siis esim takin alla, enkä ole pessytkään sitä vielä koskaan. Ja kesällä ostin yhden tosi kiva pellavamekon, jota todellakin mallailin ees ja taas silloin kaupassa.. kotona totesin, että istuu huonosti sittenkin ja on mulle liian pitkäkin, voi että sentään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on tullut katse-shoppailija ja välillä vain kiertelen kaupoissa katselemassa. Ajattelen, ettei kaikkea tarvitsekaan omistaa, vaan joskus iloa tuo pelkästään jonkun ihanan tavaran katseleminen ja sitten voikin jatkaa matkaansa ja ihailla seuraavaa tavaraa :D Kuin museossa, mutta silti vain kaupoilla.

      Poista
  2. Oletko sä koskaan laskenut kuinka monta vaatetta tai sisustustavaraa sä teet itse vuodessa tai saat lahjoituksena? Olisi mielenkiintoista nähdä vertailun vuoksi, että jos ostaisit (uutena tai käytettynä) samat tuotteet niin montako ostosta se tekisi vuodessa :) Mä en tykkää tehdä vaatteita alusta alkaen vaan panostan korjaus-/muokkausompeluun, ostamattomuuteen ja käytettynä ostamiseen. Kuitenkin aina parin kuukauden välein iskee hirveät ostohimot vaikka kuinka tiedän että inhoan tavaraa enkä oikeasti tarvitse mitään... Välillä pystyn hillitsemään himot ja välillä taas vaatekaappiin ilmaantuu käytettynä ostettuja ihanuuksia, joista yleensä aina osa osoittautuu hyviksi ostoksiksi ja osa ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa yhtään sanoa paljonko teen vaatteita vuodessa. Onnistuineita muutaman ja kokeiluja sitäkin useamman. Lahjoituksena sain kaverilta hänen muuton yhteydessä tekemän invertaarion yhteydessä jättikassillisen vaatteita. Joku ahneus iski silloinkin ja otin enemmän kuin tarvitsin. Kotona sitten karsin omia vanhoja pois ja saaduista ne, jotka olivat selkeästi tarttuneet mukaan vain ahneudesta. Se oli elokuussa ja sen jälkeen en ole saanutkaan, kuin töissä työkaverilta hänelle väärän kokoisen neuletakin. Vaatteeni mahtuvat pieneen Malm-lipastoon ja se on minun mittarini. Jos laatikot eivät mene kiinni, pitää karsia, sitten niistä omista tekeleistä, ettei kerry liikoja.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit