Hankalat karsittavat

Hyvä tavara

Tavara, joka on laadukas,ehkä jopa arvokas. Tavara, jolle sinulla ei ole käyttöä, ei paikkaa eikä mitään tunnesidettä. Säilytät tavaraa vain, koska joku osa aivoja on päättänyt laittaa tavaran kategoriaan "hyvä tavara". Vaikka syitä pois heittämiseen on miljoona, pelkkä "hyvä tavara"-ajatus saa sinut hilloamaan tavaraa seuraavaan karsintakierrokseen ja sitä seuraavaan.

Niin monta laatikkoa olen kantanut asunnon kellarista toisen asunnon kellariin. Kun viimein poistin tavarat elämästäni, en hävittänyt yhtään muistoa sisältäni, vaikka niin pelkäsin käyvän. Enkä kertaakaan kaivannut laatikkoa.

Tunnetavara

Lapsen piirustus, päiväkirja, valokuvat, kortit, leffalippu jne... Kaikki se, jonka luulemme sisältävän meille tärkeät muistot sisällään. Minulla ei ole yhtään tavaraa mummiltani, mutta muistan hänet aivan yhtä hyvin kuin ne ihmiset, joiden kanssa koetuista hetkistä on olemassa muistotavaroita. Kuinka monta kuvaa lapseni tarvitsevat itsestään omaan kotiinsa? Kuinka monta piirustusta he haluavat aikuisina kellariinsa pyörimään? Pitääkö ihmisen muistaa aivan kaikki elämänsä varrelta ja jos niin on, niin miksi muistimme on niin valikoiva ja jopa heikko? Eikö kaiken tärkeän muistan kuitenkin ilman mitään amulettia tai taikaesinettä, joka avasi muistojemme aarrearkun? Ja eihän muisto koskaan pöllähdä tavarasta vaan se on koko ajan meissä itsessämme ja voimme kaivaa saman asian esille koskemalla vanhojentanssimekkoa tai ajattelemalla vanhojen tansseja.

Olen luvannut veljelleni slipoverin. Ensin sen piti valmistua joulukuussa. Nyt tammikuussa ja mitä tekee hän? Aloitti uuden projektin itselleen. Arg! 

Velvollisuustavarat

Tavarat, joita säilömme, ettemme loukkaisi muita. Ettei äitini loukkaannu siitä, etten suuresti välitä hänen lahjaksi ostamistaan lasimaljakoista. Kerron mielessäni tarinaa, kuinka äitini on etsinyt lahjaa, miettinyt mistä pidän ja maljakon nähdessään kokenut ahaa-elämyksen. Kaiken tavaran ympärillä pyörii kehittämämme narratiivi, jota pidämme totuutena. En ole hyvä ystävä, jos luovun tästä. Olen kiittämätön puoliso, jos en ikuisesti pidä hyllyllä tuota kamalaa esinettä. Esineet, jotka kaivamme esille, kun lahjan anataja ilmestyy kahville. Kuin ylläpitääksemme kulissia ja jotain vääristynyttä kuvaa itsestämme. Kyllä uskottelemme, että antamasi pannumyssy on aina käytössä, vaikka meillä ei ole edes kahvipannua. Ja emme luovu näistä tavaroista, etteivät vain muut luule meistä pahaa, pidä meitä kiittämättöminä tai ties vaikka kuulisivat totuuden. 

Vaikesti karsittavia kaikki nämä tavarat. Mutta tavara kerrallaan pääsen irti niistä ja siitä tunnetaakasta, joita ne mukanaan kuljettavat.

Puuhastelijana ympäröi itsensä itsetekemillään roinilla. Kuten tämäkin puussukka. Harjoitustyö, joka enemmän hellyyttää kuin ilahduttaa, mutta joka tuli joskus tehtyä. Hankalasti poistettaviin pitäisi lisätä myös paljon vaivaa vaatineet tavarat, joiden lopputulos ei miellytä.

-Heidi

Ps Äiti. Ne maljakot. Saat ne takaisin. Kiitos, että ajattelit minua, mutta ehkä ne eivät pääse oikeuksiinsa meillä. Olet rakas.