Someruotuun

 Kerran kuukaudessa tapahtuvan IG-päivän jälkeen iskee pieni muotoinen ruotuun asettumisen vaikeus. Tuntuu, että puhelin vetää puoleensa magneetin lailla, vaikkei siellä ole mitään katsottavaa. Olen poistanut sovellukset ja ilmoitukset sähköposteista ovat poissa käytössä. Ainoastaan whatsapp saattaa ilmoittaa viestistä, joka todennäköisesti on joltain lapseltani, joka kaipaa äitiään.. no ei sentään. Joka kaipaa muutamaa euroa tai pyytää lupaa johonkin. 


Näin kuvittelen puhelimeni toimivan, jos en katso sitä koko ajan. Huomenna olen taas onnellinen siitä, että en muista koko somea ja yllätyn, kun taas on aika ladata app-puhelimeen.


Tässä kuussa somepäiväni pääsi yllättämään. Maanantai-iltana huomasin, että hetkinen, huomennahan minulla on somepäivä. Ja taas metin,että miten kuukausi voikaan kulua niin nopeasti. Ja yhtä nopeasti kyseinen päivä loppui ja maailmani hiljeni. Koronan myötä olen myös välillä luiskahtanut selailemaan uutisia. Luen koronaan liittyvän uutisen ja huomaamatta luen myös julkkiserosta, metsosta joka tuli ikkunan läpi ja vaikka mistä. Ei hyvä. Ihmeellisen skrappina pitää olla, ettei luisu tekemään asioita joita ei halua tehdä,mutta joiden ääreen uppoutuu kuin suohon. Töiden jälkeen otan puhelimeni käteen useamman kerran, ennen kuin ymmärrän, ettei siellä ole minulle mitään ja tartun esillä olevaan kirjaan. Kuinka syvällä onkaan helpon viihdykkeen tarve ja tottumus, joka nousee pintaa heti kuin vähhänkin näyttää vhreää valoa.

-Heidi

Kommentit

  1. Mä niin tunnistan tuon saman, netin syövereihin on jotenkin niin helppo jäädä pyörimään ja jotenkin se vetää ihan eri lailla puoleensa kuin oikeasti kiva tekeminen.
    Tää onkin jotain mitä en itsessäni tajua, teen asioita=notkun netissä ja somessa, jotka ei ole erityisen kivoja mutta sitten taas kivat asiat=kirjan lukeminen, lenkillä metsässä käyminen, pelaaminen vaativat jotenkin ihan eri lailla sitä, että ottaa itseään niskasta kiinni ja tekee.
    Vaikka nuo jäljemmät on nimenomaan niitä kivoja asioita ja netti aika blaah.
    Ja mulla ei ole edes mitään somea puhelimessa, eli kone pitää avata niitä varten (ja minähän avaan..).
    -k

    VastaaPoista
  2. Hyvin kirjoitettu, voin samaistua. Varsinkin väsyneenä, kun pitäisi mennä nukkumaan, tulee haahuiltua somessa. Olen tehnyt myös itselleni someaikataulun. Oikea eämä ensin, se on tärkeämpi. Sitä mietin, että miksi joillain ihmisillä on käsitys, että viestiin pitää vastata heti. Sellaisiin viesteihin, joissa kysellään muuten vaan kuulumisia, vähän kuin kirjeenvaihtoa. Minulle riittää että jokainen voi kirjoittaa omaan tahtiinsa vaikka viikon viiveellä, eikä se ole oikeastaan edes pitkä aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekaan ei tarvitse viesteihin vastata heti. Jokainen vastatkoon, kun ehtii. Jos asiallani on kiire, niin kyllä sitten soittelen perään ja alan hiillostaa :D

      Poista
  3. Hei kiitos tästä! Se sai minut ajattelemaan omaa somekäyttäytymistäni ja puhelimen selailua. Poistin ig-sovelluksen saman tien ja päätin, että käyn siellä kerran viikossa! Radikaali muutos siihen verrattuna, että nykyisin vierailen siellä useita useita kertoja päivässä. Fomo voi olla paha!

    Iltapäivälehdet tulee kyllä selailtua päivittäin, vaikka usein mietinkin, miksi ihmeessä haluan tietää, millaisen toukan Anneli on löytänyt kesämökkinsä vintiltä ��

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit