Tarvitaan merkintä ostoksen hiilijalanjäljestä
Nauhoitin aamu tuimaan saunan lauteilla paksun päiväpeiton alla viikon podcast-jaksoa ja puhuin siinä muovista. Edelleen kolmen vuoden jälkeen on suhteeni muoviin hyvin kaksijakoinen. Toisaalta haluaisin elää ilman muovia, mutta muovissa on etunsa. Sitä ei voi kieltää. Ensimmäisenä vuotena ekologisempaa elämään tutustuessani halusin kovasti lopettaa muovin käytön kokonaan. Nykyisin en enää ole niin mustavalkoinen vaan yritän miettiä laajemmassa kuvassa ekologisinta vaihtoehtoa. Mikromuovi pelottaa, ruokahävikki suututtaa. Muovi ei tunnu tai näytä ekologiselta, mutta voi olla sitä joissain tapauksissa. Luonnonmateriaalit tuntuvat ja näyttävät ekologisilta, mutta eivät välttämättä ole sitä.
Koska omiin silmiin, mielikuviin ja tietoon ei voi luottaa, niin taas kaipailisin yhtenäisiä merkintöjä tuotteisiin, joista näkyisi nopeasti ruoan, vaatteen ja tavaran hiilijalanjälki ja se, kuinka paljon kyseinen tuote on päivittäisestä hiilijalanjälkiosuudestamme. Samoin kuten kalorit ilmoitetaan elintarvikkeissa. Minusta kuluttajilla pitäisi olla oikeus tietää tuotteiden hiilijalanjälki, jotta voisimme tehdä samanlailla valintoja kuten energiapitoisuuden kanssa ruokia ostettaessa. Ja enemmän kuin ruoan kalorit, minua kiinnostaisi ruoan hiilijalanjälki.
Tällä hetkellä tuntuu, että tuotteita ja ruokia valitessa pitää olla salapoliisi, joka tuntee kansainvälisten markkinoiden kaikki koodikielet. Vaikka jaksaisikin etsiä tietoa kotona yhdestä tuotteesta, niin töiden jälkeen kaupassa menisi ikuisuus selvittää kaikista ostoksista kaikki tiedot. Pahinta on, että juuri kuin on mielessään yhdistänyt löytämänsä tiedot, mielikuvat ja kuullut faktat, tuleekin esiin uusi tieto ja tutkimus, joka kumoaa luulosi. Sanat eko, natural ja muut ekopesu-sanat saattavat johtaa harhaan, joskus pelkästään pakkauksen väritys ja kuvat saavat mieleen kuvan ekologisesta vaihtoehdosta ja aarg! Taas on lähtöviivalla etsimässä sitä ekologisinta vaihtoehtoa.
Onneksi ostamattomuus -projektin myötä ei tarvitse tuumailla juurikaan muuta, kuin ruokaostosten ekologisuutta.
-Heidi
Mä kaipaan myös enemmän hiilijalanjälki merkintöjä tuotteisiin. Joitakin hyviä apuja on kuitenkin viime aikoina tullut. Käyn yleensä s-kaupoissa ja s-etukortin ostoksista näkee omien ostostensa hiilijalanjäljen verkkopankista. Näen
VastaaPoistaettä meidän perheen ruokaostosten suurimmat pahikset ovat kasvimaidot ja - jugurtit sekä lihan korvikkeet. Nordealle on myös tullut hiilijalanjälkilaskuri korttiostoksista. Mitenkään ongelmattomia noi laskurit ei tietenkään ole, mutta antaa ne jotain osviittaa. Katsoin juuri, että auton tankkauksesta syntyi 38 kg hiilidioksidipäästöjä ja kierrätyskeskusostoksesta 610 g (luistimet lapselle ja 2 lankakerää).
Ja paljon myös kriiseilen tuon muovin kanssa. Sitä tulee elintarvikkeiden pakkauksissa niin paljon. Monet tuotteet kyllä musta ylipakataan. Pakkauksena on sekä muovi että pahvi sen päällä. Aina välillä ajattelen yrittäväni välttää muovia ruokien pakkauksissa. Ehkä niin tekisinkin, jos olisi enemmän aikaa eikä lapsia. Nirsoille lapsille ostan mielummin muoviin pakattuja hedelmiä, kuin tarjoan vain omaan pussiin ostettavia, joihin kyllästyvät ja lopettavat hedelmien syönnin. Ja kyllähän mäkin kaipaan ruuassa vaihtelua ja lihankorvikkeita.
S-korttia minulla ei olekaan, mutta hyvä vinkki toi Nordea. Ostin kaksi kasvispihviä, joiden pakkaus oli niin iso, että siihen olisi ollut mahdollista pakata kuusi pihviä :(
Poista