Saamattomuuspinoja
Ne kasaantuvat. Housut, joista töissä irtosi nappi ja jouduin pidellä käsin housuja ylhäällä käydessäni kyselemässä hakaneulaa. Pusero, jonka kainaloon repesi isohko reikä. Farkut, jotka ovat tiukat ja kiskoessani niitä ylös antoi yksi vyölenkeistä periksi huokaisten jättäen jälkeensä reiän. Legginsit, joiden lahkeensuun sauma irvistelee pahankurisesti. En saa aikaiseksi. Kirjoitan kalenterini päivittäiseen suunnitelmaani joka päivä, että paikkaushommia tänään. Olen kirjoittanut niin viikkoja luvaten itselleni tehdä sen tänään, kunnes tänään on jäänyt taakse ja koittaa uusi aamu, jolloin minulla on jälleen kädessäni kalenteri ja uusi tänään.
Syksy on parasta työmatka-aikaa. Auringonnousut, katulamput, tihkusateet, kuulaan kylmä ja auringossa hehkuva alkava ruska, usva, muuttolinnut ja ah... kaikki. |
Paikkauspinon lisäksi minulla on kaksi muutakin pinoa. Puhtaiden pyykkien pino, jotka odottavat viikkamista, lajittelua ja kaappeihin kuljettamista. Ja silitettävien pino, joka odottaa noh... silittämistä arvatenkin. Nämä työt ovat jostain syystä inhokkejani vaikka eivät edes ole. Sillä kun saan pakotettua itseni aloittamaan, ne ovat mukavia töitä. Paikkaushommat rentouttavat, pyykkihuoltoa tehdessäkin voi kuunnella äänikirjaa ja vajota omiin maailmoihinsa. Ja tehty saa aikaan onnen tunteen. Vihaan siis näiden töiden aloittamista. Järjetöntä. Miksi teen itselleni näistä kohtuullisen mukavista asioista inhokkeja ja niiden aloittamisen niin tuskaiseksi tarpomiseksi?
Kalenterissa luki tänään paikkaus- ja siivoushommia. Ja niin lukee huomennakin, koska suljin silmäni, vältin kasoja ja keskityin johonkn muuhun. Mihin? Ei sillä väliä, sillä inhokkihomman välttelyyn riittää vaikka pölyn tanssimisen katsominen ikkunaa vasten.
-Heidi
Voi jee, mulla on silityspino parhaillaan myös... Siis yleensä ei ole, koska en silitä mitään muuta kuin miehen satunnaisesti tarvitseman kauluspaidan. Mutta meninpä kesällä ostamaan itselleni pellavavaatteita, jotka nyt sitten tarviikin silitellä - tosin eipä ole juuri käyttöä niille vaatteille, kun joutavat viikkokausia odottamaan sitä silitystä... (Oikeasti en tiedä, miksi menin niitä vaatteita hankkimaan, kun eivät ole edes oikeastaan oman tyylisiä - kuvittelin innoissani, että alkaisin sellaisia pitämään enemmänkin ja tässä se nyt sitten taas nähdään, huoh.)
VastaaPoistaNo, se pointti oli siis siinä, että on se pino, jota vaan en meinaa saada myöskään koskaan työstettyä. Aloitus on hankalinta mullekin, koska silitys on kuitenkin ihan kivaa hommaa. No, jospa huomenna... Toinen vastaava työ, jonka aloitus on yhtä tuskaa joka vuosi, on ikkunoiden pesu. Joka myös pitäisi taasen suorittaa, mutta ehkä sitten ensi viikolla...
Minäkään en silitä. Ikinä. Tai ikinä ennen, sillä saaduista materiaaleista vaatteiden tekeminen on aiheuttanut sen, että silitettävä on. Olen nöyrtynyt silitysraudan edessä 😅 - Heidi
Poista