Saamattomuuspinoja

Ne kasaantuvat. Housut, joista töissä irtosi nappi ja jouduin pidellä käsin housuja ylhäällä käydessäni kyselemässä hakaneulaa. Pusero, jonka kainaloon repesi isohko reikä. Farkut, jotka ovat tiukat ja kiskoessani niitä ylös antoi yksi vyölenkeistä periksi huokaisten jättäen jälkeensä reiän. Legginsit, joiden lahkeensuun sauma irvistelee pahankurisesti. En saa aikaiseksi. Kirjoitan kalenterini päivittäiseen suunnitelmaani joka päivä, että paikkaushommia tänään. Olen kirjoittanut niin viikkoja luvaten itselleni tehdä sen tänään, kunnes tänään on jäänyt taakse ja koittaa uusi aamu, jolloin minulla on jälleen kädessäni kalenteri ja uusi tänään.

Syksy on parasta työmatka-aikaa. Auringonnousut, katulamput, tihkusateet, kuulaan kylmä ja auringossa hehkuva alkava ruska, usva, muuttolinnut ja ah... kaikki.

Paikkauspinon lisäksi minulla on kaksi muutakin pinoa. Puhtaiden pyykkien pino, jotka odottavat viikkamista, lajittelua ja kaappeihin kuljettamista. Ja silitettävien pino, joka odottaa noh... silittämistä arvatenkin. Nämä työt ovat jostain syystä inhokkejani vaikka eivät edes ole. Sillä kun saan pakotettua itseni aloittamaan, ne ovat mukavia töitä. Paikkaushommat rentouttavat, pyykkihuoltoa tehdessäkin voi kuunnella äänikirjaa ja vajota omiin maailmoihinsa. Ja tehty saa aikaan onnen tunteen. Vihaan siis näiden töiden aloittamista. Järjetöntä. Miksi teen itselleni näistä kohtuullisen mukavista asioista inhokkeja ja niiden aloittamisen niin tuskaiseksi tarpomiseksi? 

Piirustusta en jaksanut tehdä valmiiksi tänään. Juoksin aamulla töihin ja himoitsin pizzaa koko päivän, joten vaihdoin piirtämisen super-seitan pizzaan tyttären seurassa. Hyvä valinta. Kuva ihanalta aamulenkiltä täydellisessä syyssäässä.

Kalenterissa luki tänään paikkaus- ja siivoushommia. Ja niin lukee huomennakin, koska suljin silmäni, vältin kasoja ja keskityin johonkn muuhun. Mihin? Ei sillä väliä, sillä inhokkihomman välttelyyn riittää vaikka pölyn tanssimisen katsominen ikkunaa vasten.

-Heidi

Usvan ja pilvien takaa kuului lintuauran vaakkumista. Huomenna varaudun polkemaan hieman huonommassa säässä, kun odottelemme ensimmäistä syysmyrskyä saapuvaksi. KIlometrejä kertyy, joten miksi kuvata tekstiin sopivia pyykkipinoja? Kuka niitä haluaa katsoa. Ei kukaan.