Mitä tavaroille käy, kun lopetan ostamisen?

Itseäni liika tavara alkaa ahdistaa nopeasti ja se saa aikaa levottoman olon. Keittiön pöydälle ilmestynyt maskitehdas tekee keittiöstä kaaottisen ja ahtaan. Aivan kuin ilma ei kulkisi siellä kunnolla.  Kun omat jälkensä korjaa ja tavara katoaa kuljeksimasta pöydiltä, niin tilan tuntu ja levollisuus valtaa mielen. Uuden tavaran ostamisen lopettamisen jälkeen, tavara ei ikävä kyllä katoa mihinkään. Tavara vain on kodissasi ja lojuu nurkissa, kaapeissa ja hyllyillä. Vain käyttötavara ja käyttövaatteet kuluvat hitaasti ajan saatossa, mutta kaikki muu ylimäräinen vain on. Tuikut, kirjat, lahjat, koristeet, varalakanat, johdot, tarvikkeet, sälä, tilpehööri ja hetken hittituotteet, ne vain ovat hiljaisena pölyttymässä asunnossasi. Niille ei käy mitään. 

Ostamisen lopettamisen jälkeen erottaa selvästi ne tavarat, joita oikeasti tarvitset, sillä ne kuluvat. Niitä pitää, jonkun ajan kuluttua paikata, vaihtaa uusiin tai ostaa uusi tilalle. Lopettaessasi ostamisen tavaran karsiminen käy helpommaksi, koska käytäntö ja arki näyttävät, mikä on turhaa ja mikä ei. Kaikki se mitä et käytä kuukauteen on yleensä tavaraa, jota et käytä koskaan. 

Kesällä käy aina näin. Aloitan monta matka- ja reissuneuletta ja sitten ne jäävät keskeneräisinä lojumaan. Löysin nämä, kun kaivoin lankoja uusiin projekteihin. Huokaus. Ei auta muu kuin tikutella edes yksi näistä valmiiksi ennen uuden aloittamista. Tylsää.

Hyöty- ja käyttötavaran erotuttua joukosta jäljelle jäävä osuus on suuri ihmeellisyys. Se on lukumäärältään moninkertainen päivittäin käytettäviin ja tarpeellisiin tavaroihin nähden. Niillä ei ole mitään muuta virkaa kuin olla ja viedä tilaa kotoasi. Silti siitä luopuminen on vaikeaa. Jokaiseen tavaraan on käytetty rahaa ja aikaa, toisiin voi olla tunneside, mutta niillä ei kaikesta huolimatta ole mitään käyttötarkoitusta ja virkaa elämässäsi. Olet tehnyt töitä, kuluttanut luonnonvaroja, kierrellyt kaupoissa, haaveillut ostamasi tavaran tuomasta onnesta ja statuksesta ja silti olet hommannut vain varastoitavaa romua kotiisi. Sitä on vaikea hyväksyä.

Tavara löytää uusia käyttötarkoituksia. Sukkapuikoista, joita minulle on kertynyt käyttöön nähden aivan liikaa, on tullut tukikeppejä kukille.

Ostamisen lopettamisen jälkeen osalle tästä ihmeellisestä tuhatpäisestä joukosta löytyy uusi elämä. Käyttölakanat kuluvat loppuun ja lakana yksi toisensa jälkeen pääsee elämään ja toteuttamaan käyttötarkoitustaan. Lempipaistinpannu tulee tiensä päähän ja käyttöön kaivetaan jokin ihmepannu kaapin perukoilta. Osa pääsee aivan erilaiseen käyttöön, kuin se alunperin oli tarkoitettu, kun arkiluovuus pakon edessä nostaa päätään. T-paidasta voi tehdä amppelin, lahjaksi saadusta purkista kukkaruukun ja joululakanoista maton tai tiskirättejä. 

Takapihan yrttejä kuivumassa. Siankärsämö, kehäkukka, mäkimeirami, minttu ja timjami.

Tärkein muutos tapahtuu kuitenkin mielessä. Oma ajatusmalli ja suhde tavaraan muuttuu. Tavaran arvostus nousee (vain käyttötavaran), sillä uutta ei voi hankkia niin helposti. Tavaroista alkaa pitämään huolta ja korjailla hajonneita tärkeitä vaatteita ja tavaroita. Käyttötavaran ja turhakkeen ero kasvaa niin suureksi, että karsiminen ja kodin tyhjentäminen helpottuu. Turha tavara on turhaa. Tavaran statusarvo muuttuu dramaattisesti. Sitä ei enää ole. On vain tarpeellisia tavaroita ja tarpeettomia. Tavaran arvo ei enää ole sen merkki, muodikkuus tai sen tuoma status, vaan sen käytännöllisyys ja tarpeellisuus. Se on merkittävä muutos, kaikkein merkittävin. En ole se mitä omistan, eikä tavara, merkki tai määrä kerro minusta ihmisenä mitään eikä tuo itsessään iloa, statusta tai paljasta minusta mitään muuta kuin, että olen henkilö jolla on kädessään tietty kello ja nämä vaatteet. Minä olen sama henkilö merkkivaatteissa, paikatuissa vaatteissa, mittatilauspuvussa, juhlavaatteessa, lainavaatteessa, ekologisessa vaatteessa tai ilman vaatteita.

-Heidi