Tavoitteita ja harrastuksia syksyksi

Aluksi oli tavoitteena tietenkin olla vuosi ostamatta mitään. Sen jälkeen tavoite on muuttunut ekologiseksi elämäntavaksi ja kulkee omia polkujaan. Välillä rinnalla kulkee muita tavoitteita kuten lukuhaaste, karkkilakko tai jokin itsensä kehittäminen henkisesti tai fyysisesti. Välillä jokin innostus kestää päivän, välillä tavoite on liian haastava toteuttaa omassa arjessa ja välillä koko asia vain unohtuu. Osasta tavoitteita tulee elämäntapa, pitkäaikainen harrastus tai muuten vain antoisa osa elämää.

Sisätossut töihin. Pojan farkkujen lahkeet, sisäosa pellavaa (kankainen seinäkalenteri vuodelta 1992) ja pohjan nahka ystävän äidin vanhasta nahkatakista. Toisen pohja vielä ompelematta, oli niin hidasta, että pitää ruoskia itseään, ettei jää kesken.

 

Kesälomalla olen miettinyt, että mitähän haluaisin syksyksi. Mihin aikani riittää ja mitä haluaisin oppia? Blogi ja podcast ovat harrastuksia, joihin saa kulutettua yllättävän paljon aikaa. Neulominen, ompelu ja tuunaus ovat nekin harrastuksia, jotka antavat paljon, mutta tarvitsevat myöskin paljolti aikaa. Töissäkin pitäisi käydä ja kotitaloutta pyörittää. 

Silti haluaisin jotain uutta, raikasta ja innostavaa.

Se mitä uusi, innostava ja raikas on niin sitä en vielä tiedä. Ainoat rajoitukset itselleni ovat, että se saa tuoda vain iloa, ei viedä aikaa enempää kuin sille määrätyn ajan viikosta ja ettei siihen tarvitse ostaa uusia välineitä. Rajoitteet siksi, ettei kotona ole jälleen uusi inspiroiva asia kilpailemassa ajasta. 

Sulkeuduin huoneeseen suunnittelemaan joogakassia. Sain aikaiseksi töihin tossut ja kasan uusia tiskirättejä. Pellavaa (ruispalan muotoisia ruispala-mainosliinoja), tilkkuja ja pitsejä. Ei mitään mitä piti tehdä.

Uuden taidon oppiminen vie paljon aikaa. Neulominen on hallussa (hallussa = tekniset taidot mahdollistavat omien ideoiden toteuttamisen tai halutun mallin neulomisen/ompelemisen ohjeesta ja työn jälki miellyttää omaa silmää), ompeleminen on varmaankin 5-10 vuoden kuluttua hallussa, joten äkkiseltään laskin, että minulta loppuu aika kaiken haluamani oppimiseen ja harrastamiseen. Voin saada haltuuni ompelemisen lisäksi yhden tai kaksi taitoa. Totta kai voin vähän kokeilla, sohia ja koheltaa siellä täällä ja nauttia tekemisestä, mutta jos todella haluan oppia, niin pitää valita mitä haluan osata. 

Takapihan hoitamattoman rikkaruohoviidakon seasta löytyi yrttejä ja siankärsämöä. Haaveilen ruusupunaiset lasit silmillä omavaraisuudesta ja maalla asumisesta, mutta jopa 3x3m piha on aivan liikaa minulle. Koskaan en ole jaksanut hoitaa pihaa, kasvattaa mitään tai kitkeä rikkaruohoja. Kasvit vapiset nähdessään kastelun unohtavan varjoni.  Silti näen itseni omalla perunapellolla katsomassa auringonlaskua.

Syksyn harrastustarjontaa katsoessani tulee ahneus. Haluan oppia  kaiken, tehdä ja kokeilla kaikkea. Urheilla, opiskella, tanssia, oppia kieliä, tehdä saviruukkuja, joogata, kehittää itseäni kaikin mahdollisin tavoin. Jäitä hattuun, Heidi. saat valita vain sellaisen, johon ei tarvita uusia välineitä ja joka pysyy harrastuspisteellä eikä tule pyöräsi tarakalla kotiin. Nyyh, nouh, en halua valita, haluan kaiken.

Ensi viikolla palaillaan normaaliin blogirytmiin, eli keskiviikkoisin ja lauantaisin. Ja podcast sunnuntaisin. Hyvä, että kesätauko loppuu ja huomaan, että kalenteri on aika täysi jo ennen uusia tuulia.

-Heidi

Podcastissa 100-päivää tunnelmissa