Ompelujuttuja

Itse tehtyjen vaatteiden ongelmana on se, ettei lopputulosta oikein voi tietää. Sovittamaan pääsee vasta, kun kangas ja malli on valittu ja työ on melkein valmis. Tokihan voisi tehdä sovitusversion, mutta kierrätettyä materiaalia on usein hyvin niukasti ja koeversion heittäminen turhana roskiin tuntuisi materiaalin tuhlaukselta.

Useimmat vaatteeni olen tehnyt kokonaisista kankaista, joita olen saanut muilta. Kankaat ovat olleet heille turhia ja jääneet käyttämättä. Kaikki puuhastelijat, harrastajat ja käsityöihmiset tietävät kuinka iso osa materiaalin, välineiden ja tarvikkeiden ostaminen on harrastusta. Kuin huomaamatta kaapeissa on lankaa vuosiksi, juoksukenkiä kaapit pullollaan, työkaluja kahden varaston verran ja retkeilyvälineitä kokonaiselle komppanialle. Sitä kertyy kuin huomaamatta, enemmän kuin itse ehtii koskaan käyttämään.

Tuleva syksy mielessä ompelin kangaspakan lopuista legginsit, topin ja verkkarit. Olisinko valinnut kyseistä kangasta kaupasta? Tuskin, mutta jollain tavalla nautin siitä että joudun/saan rikkoa omia rajoja. 

Käytettäessä materiaalia, jotka ovat muille ylijäämää ja menossa roskiin, on aika vaikeaa suunnitella etukäteen. Vetoketjujen pituutta ei voi tietää, värejä ei voi valita, materiaalit ovat mitä ovat ja niiden määrä on hyvin rajallinen. Vasta saatuasi ne voi alkaa suunnitella ja rakentamaan mielikuvia. Tämä ongelma yhdistettynä taitojen vajavuuksiin, niin lopputulos on aina yllätys. Usein mielikuva (eli lehdestä tai kirjasta valittu ohje) on muuttunut täysin erilaiseksi. Musta collegemekko ei ole musta collegemekko, jos sen tekee kukallisesta pellavasta.

Kesäinen projektini on luopua lasten tekeleistä. Minulla on ollut tapana laittaa kaikki työt esille ja pitää niitä osana sisustusta, jotka olen saanut lahjaksi tai josta lapsi on erityisen ylpeä.. Kun työ on ollut esillä  vuoden tai kauemmin, niin kysyn lapseltä haluaako hän säilyttää sitä vai laitetaanko pois.

Vaikeinta on käyttää pienet palat tai kerätä materiaalia vanhoista vaatteista ja luoda niista itselleen uutta ja käyttökelpoista. On ihan eri asia leikata yhtenäinen kangas kuin rakentaa kangas hihoista, tilkuista ja pienen pienistä paloista huomioiden langansuunta, juostavuus ja paksuus. Vielä en ole onnistunut kertaakaan. Siksi käytetyistä vaatteista tulee usein kudetta mattoihin ja koreihin tai farkuista pieniä pussukoita ja paikkausmateriaalia. 

Koskaan yksikään lapsistani ei ole halunnut säilyttää mitään. Niinpä kuvaan tekeleen ja laitan sen kiertoon tai roskiin. En ole itse halunnut itselleni mitään lapsuuteni tekeleitä enkä koe velvollisuudekseni varastoida koko elämääni piirustuksia, kortteja tai vihkoja.. Kaikilla on pieni laatikko, jossa on jotain pientä, kuten yksi vauva-ajan vaate, muutama kirje tai piirustus ja neuvolakortti. Niin, että muuttaessaan omaan kotiin he voivat ottaa kenkälaatikon mukaansa tai jättää sen tänne ilman, että se vie tilaa kummassakaan paikassa.

Vaikka olen ostamatta materiaaleja, tulee vastaan sama materiaalin ylitarjonta kuin ostettaessa. Välillä sitä vain haalii kaikkea materiaalia, vaatteita sieltä, kudetta tuolta, kangaspakkojen jäämiä täältä ja huomaamatta on jälleen tavaran ylikuormittama. Silloin pitää jälleen pysähtyä ja tehdä päätös. Käytän nämä olemassa olevat loppuun ja sitten alan etsimään lisää materiaalia. Neulon kaikki (ainakin 1/3) omistamani langat ennen kuin ostan/otan vastaan lisää. Juoksen kolmet kengät loppuun ennen uusien ostamista. Käytän jokaista omistamaani poraa ennen uuden ostamista jne... Ja ne joita ei tule koskaan käyttäneeksi saisivat jatkaa matkaansa jollekin, joka käyttää tavaraa tai materiaalia. On tavaran kunnioitusta pitää se käytössä ja olla tärkeä.

Aina niin edustavana ja täydellisen kuvauksellinen. Nämä ovat ollet valmiina viikon, mutta kuvaus kävi minuutti ennen postauksen julkaisevaihetta ja oli kiire. Note to myself: Panosta kuviin, kuvaa ajoissa ja ota niin monta kuvaa, että joku onnistuu.

Kiitos saamistani vetoketjuista ja kuminauhoista. Kuminauhat päätyivät housuihin ja vetoketjut päätyvät laukkuihin ja sohvatyynyihin, joita alan ommella tilkkulaatikon aarteista. Huomaan olevani jälleen hamsteri enkä minimalisti.

-Heidi

Ps. Siivosin jälleen puhelimeni ja poistin ylimääräiset pelit ja appit, joita tylsänä hetkenä latasin puhelimeeni ja joiden parissa hurahti viikko. Sen takia tämä postauskin tulee sunnuntaina lauantain sijaan. En ehtinyt tehdä tätä, koska hoidin virtuaalifarmia. Nyt puhelin on jälleen tyhjä ja olen vapaa. Hurraa!

Uusin ekopod