Omaa aikaa

Kun nautit omasta ajasta ja perheesi tulee kotiin ja silmäsi ovat punaiset katsottuasi draamaa ja koti on kaaoksena kaikkien puuhastelujesi jäljiltä. Kaikki se mitä lupailit tekeväsi, kuten ruoan valmistaminen ja siivous, ovat vain hämärä muisto ja kaukainen toiveuni. Mutta olet voimaantunut päästettyäsi tunteesi valloilleen ja saatuasi possutella kankaiden ja lankojen parissa. Ihanaa.



Kun kerrankin saat rauhassa katsoa mitä haluat ja valitset kyyneleiden loppumattoman virran ja rakastat sitä.




Pojan epäonnistuneista housuista tein shortsit itselleni. Ja niistä tuli oikein käyttökelpoiset. Mies toki huomatti ystävällisesti, että ovatkohan käyttämäni kaavat hieman vanhanaikaisia ja voisimme käydä kirjastossa lähilaikoina. 



Suuri käsityölehti vuodelta 1995, sekö vanhanaikainen? Ehkä olen vain aikaani edellä.




Huivitehdas on ollut kiivaana käynnissä. Tällä kertaa valmistui värikäs huivi langoista, jotka olin saanut joltain lukijalta täällä. Kauan mietin käyttötarkoitusta niille. Lanka oli ihanaa, mutta mikään ei raksuttanut aivoissani. Kiitos langoista, nyt ne ovat käytetty eivätkä enää pyöri kenenkään varastoissa pölyttymässä.



Pehmeää alpakkaa ja merinoa. Kolme kerää ja kaikki erivärisiä, joten hetken kesti ennen kuin ne saivat uuden muotonsa. Fiilis: Ihanan lämmin ja kevyt. Tosi värikäs.



Valitessani shortseihin nappeja levitin nappeja purkista pienelle tarjottimelle. Miten napeissa voikin olla jotain puoleensa vetävää taikaa. Muistan miten pienenä oli ihana järjestellä mummin nappilaatikkoa ja hipelöidä niitä. Sama tunne valtasi minut jälleen, aivan kuin ne olisivat jotain suurenmoista, oikea aarre, eivätkä vain nappeja. 







Välillä sitä muutenkin unohtuu vain katselemaan kankaita, tilkkuja, nappeja ja nauhoja. Huomaamatta kaikki aika on valunut tiimalasista, eikä mitään ole edes aloitettu. Mitä teit tänään? Noh, silitin kuviollisia nauhoja ja pitsejä muutaman tunnin ja haaveilin. Sen jälkeen siivosin omia jälkiäni ja olin ompeluajan päätyttyä jälleen lähtöviivalla. Parempi varmaan sanoa vain, että suunnittelin tulevia projekteja. 


-Heidi

Kommentit

  1. Minusta nauhojen, kankaiden, lankakerien, nappien ja minkä tahansa materiaalin silittely on arvokas työvaihe ennen itse projektiin ryhtymistä. Aivot tarvitsevat muistuttelua siitä, mitä varastoissa onkaan, jotta sen voi sitten aikanaan tarpeen yllättäessä parhaiten hyödyntää. Mikään lanka, varsinkaan jos ei itse ole valinnut sen värejä, vahvuutta tai karkeutta, ei itsestään synny kauniiksi ja käyttökelpoiseksi asusteeksi. Alitajunta työskentelee koko ajan jotta sitten voi saada sen kuuluisan ahaa elämyksen ja hiuksista: " Nyt mä sen keksin!"

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit