Itseensä panostaminen

Tämä on sinulle ihana tuntematon kommentoija, joka halusit tietää miten paljon rahaa kuluu ruokaan, minuun itseeni ja miten panostan itseeni. Rahaa kuluu ruokaan kolmelta hengeltä n. 300e/kk, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Mutta heitot ovat noin 50e suuntaansa, joten paljoa heilahteluja ei tule. Olen todella tarkka välillä ruokailun suhteen ja tärkeintä on suunnittelu. Kirjoittaa ruokalista ja tehdä ostoslista sen mukaan (lue lisää aiheesta: ruokaextra). Se helpottaa myös arkea muillakin tavoin, koska silloin ei tarvitse käyttää päätöksentekokapasiteettia sen miettimiseen, että mitä valmistaisi ruoaksi. Käyn kerran viikossa kaapit läpi ja yritän syödä sieltä hyllyjä tyhjäksi, ettei ikuisuustuotteita synny (ja silti niitä syntyy, se on kirotun kaapin mysteeri). Itse syön melkein aina yhden päivän ruoista linssisosekeittona, johon saan kaiken hävikin upotettua, se on kevyttä ja en kyllästy siihen. Paitsi viimeksi eilen sanoin, että nyt on linssisosekeittokiintiö täynnä, mutta sitten heräsin tähän aamuun ja suunnittelin kokkaavani uuden satsin. Tiedä sitten, mikä on totta ja mikä ei. Olenko kyllästynyt vai onko se niin helppo ratkaisu, että teen sitä kyllästymisestä huolimatta. Ehkä eniten budjetointia keikuttaa riippuvuuteni limuun, joka on korona-aikana noussut taas huippulukemiinsa. Olen myös käyttänyt budjetointiin puhelimeen ladattavaa appiä, johon olen kirjannut kaikki menot muutaman kuukauden tarkkaan (jopa vihannekset, jauhot,pakasteet ym..erikseen), jotta näen mtä oikein ostelen. Silloin limun kulutuskin pieneni, kun oli ihan todisteet mutu-tuntuman sijaan siitä, että kuinka paljon siiihen oikein rahaansa laittaa. Kokeile ihmeessä, se on silmiä avaavaa.

Yksi suuri itseeni panostaminen on ollut somesta irtautuminen. Siitä vapautuva aika on tietenkin suuri hyöty, mutta paras hyöty on se, ettei ole vertailukohtaa muiden elämään, ei menetä niin paljon juuri sillä hetkellä tapahtuvia asoita ja keskittymiskyky paranee. Kaikkea ihanaa itselle.

Suurin itseeni panostaminen on aika. Se ei tietenkään onnistu niin hyvin pikkulapsiaikana, jolloin yksin vessaan ja suihkuun pääseminenkin oli luksusten luksusta, mutta heti kun kuopus aloitti koulun, niin itseni panostamisen määrä on kasvanut. En toki kuluta itseeni juuri yhtään rahaa. En käy kampaajalla, en osta mitään, en osta kosmetiikkaa, käytän kuukuppia, joten siihenkään ei kulu rahaa, enkä käytä juuri mitään palveluita. Sen sijaan panostan itseeni urheilemalla, järjestämällä aikaa tehdä itselle mielenkiintoisia asioita (kuten podcast, tämä blogi, ompeleminen, ihmekokkailut, neulominen ja lukeminen). En keksi mitään tavaraa, jolla voisin korvata tämän panostamisen. Aikaa olla itsensä kanssa. Joka kerta kun astun pyörän selkään, lenkille tai kävelylle tunnen panostava itseeni, pitäväni itsestä huolta ja saavani jotain vain itselleni. Aikaa olen ottanut itselleni erilaisilla tavoilla. Lasten ollessa pienempiä työmatkaliikunta oli ainoaa omaa aikaani. Nykyisin herään aamulla ennen muita, teen vähän jumppaa, lyhyen joogan ja pienen meditaation ja suunnittelen kuluvan päivän, se on itseni panostamista heti aamusta. Kerran viikossa suunnittelen viikon ruokalistan, käyn kaupassa ja teen ruokia valmiikksi, jolloin aikaa jää taas enemmän minulle. En tiedä osasinko vastata kysymykseesi, mutta vaikka kulutan itseeni rahallisesti muutamia euroja (+ salikortti 20€/kk) kuukaudessa, niin tunnen panostavani iitseeni todella paljon. Kaikki on kiinni siitä, minkä ajattelee olevan itselle palkinto ja itseensä panostamista.

Itselle itseensä panostaminen on aikaa omille puuhasteluille, ideoiden toteuttaminen ja läheisten kanssa olemista. Joku toinen latautuu ihmisten keskellä ja hänelle panostaminen itseensä on sosiaalinen elämä. 

Ehkä olen alkanut haaveilemaan taas uudesta puhelimesta, jossa olisi superhyvä kamera, jotta saisin otettuja parempia kuvia blogiini. Ehkä panostan itseeni, kun vuosi päättyy, ostan ihan oikean kameran käytettynä ja ilmoittaudun valokuvauskurssille.

-Heidi