Keväisiä ostohimoja


Kevät on ostohimojen kannalta todella vaikeaa aikaa. Välillä aivan järkyttävää. Syitä on miljoona, mutta tärkeimmät niistä tässä:

1. Talven jälkeen haluaa uusia ilmeensä

Tuntuu, että koko talven on laahustanut samoissa loskanharmaissa paksuissa vermeissä ja nyt alkaa kuoriutua niistä kuin perhonen toukastaan. Haluan kietoutua raikkauteen, hehkua auringon kanssa kilpaa ja uudistua kevään mukana.
Sisäinen järki sanoo, että hellou, höperö. Uudistuminen ei tapahdu paitaa vaihtamalla, vaan uudistamalla omaa ajattelua ja asennetta.
Ja sisäinen taapero huutaa, että yhden kevään muotitakki ja must-pöksyt, minä hommaan teidät vielä.




Kaikki vaan näyttää paremmalta, kun niistä pyyhkiii pölyt, asettelee ne kivasti ja korvaa ajelehtivan roinan omille paikoilleen. Usein oman kodin kivat asiat häviävät tavarapaljoiden sekaan tai unohtuvat. 






2. Mainonta

Mainonta käy raivoisana. 10 ihanaa kevättyyliä, näillä tuotteilla tuot esille upean kesäihon, Kuvia julkkiksesta ja perässä teksti, että hänen tyyliään kaikki himoitsevat. Unelmien puutarha, jumalainen kevätmeikki, järisyttävä urbaani parveke. Kokonaisia lehtiä erilaisten harrasteiden parista, jotta tiedät taas mitä ilman et voi vaeltaa hetkeäkään, pyöräillä senttiäkään tai sisustaa. Päivitä, vaihda ja tuhlaa vanhat parempaan malliin, uudempaan väriin tai kevyempään kokoon. Heitä jo pois limenvihreä ruukku, se ei ole enää sisustusmuotia, vaan oikea vihreä on keväinen havu. 
Sisäinen järki sanoo, että mieti nyt nainen, Kuka se joku on, joka kertoo mikä on muodissa ja mikä ei? Miksi sinä kuuntelet sitä? Ja haluatko olla oikeasti joku narussa vedettävä pässi, jolle joku muu sanelee mikä on kaunista ja kivaa?
Sisäinen tahto sen sijaan inhoaa kaikkea vanhaa ja kulahtunutta (jopa omaa naamaa) ja uskoo vakaasti, että olisi miljoona kertaa onnellisempi uudessa takissa ja koko sisustuksen täydellisen muutoksen jälkeen.




Järjestele tavaroitasi uuteen uskoon, siivoa vaatekaapit ja tuunaa uutta ilmettä. Minulla on muuten dödö nykyjään tuossa mustassa maustepurkissa, jossa olen ostanut kanelia. Sopivan pieni ja siisti pakkaus verrattuna lasipurkkiin.




3. Tavat ja kulttuuri

Lapsena kevät oli aina uuden aikaa. Edellisen kevään kengät olivat pienet, samoin takki ja pyörä. Talvivaatteet laitettiin kellariin ja kevätvaatteet kaivettiin kaapista. Sekin toi omalla osaltaan uutuuden viehätystä, vaikka omaa vanhaa tavaraa olikin. Nyt omistan niin vähän vaatteita, että tällainen järjestelmä on aivan turha, sillä minulla on yllinkyllin säilytystilaa  enkä edes halua varastoida varastoihin mitään kasseja ja pussukoita hilloutumaan. Kulttuuri on aina kertonut ulkoisen muutoksen tärkeydestä. Kaikki me muistamme nuoruuden teinileffat, joissa nuorelle tapahtuu upea muodonmuutos, joka kruunataan uudella kampauksella ja vaatekerralla. Sama juoni toistuu monissa ohjelmaformaateissa. Tulos on mahtava ja lyö kaikki ällikällä.

Sisäinen järki toppuuttelee: Et tarvitse aikuisena joka kevät uusia vaatteita, et ole lapsi enää. Eikä uusi look oikeasti tee kehenkään lähtemätöntä vaikutusta. Uutuudenviehätystä on vain ensireakton verran. Sen jälkeen sinä tulet jälleen lookiin takaa näkyviin ja kaikki on kuten eilenkin.
Kevätriehaantunut minä huutelee järjelle, nyt suu kiiini ja muutos käyntiin. Kukaan ei  hengähdäkkään ennen kuin kaikki on uutta.




Kaikki yhtä rakkaita. Niinpä kaikkien tekemät kellot tikittävät samalla seinällä. Hulluttele ostamisen sijaan omilla tavaroillasi (ja traumatisoi perheesi).



Teen kompromissin näiden kahden äänen välillä ja teen itselleni muutaman kevät/kesävaatteen ja huijaan uudistumisen tarpeessa kiemurtelevaa sisäistä sisustajaani pesemällä ikkunat, vaihtamalla hieman järjestystä ja siivoamalla. Mielenkiintoista, millainen riehuminen ja metelöinti sllä haluavalla äänellä oikein on ja kuinka pienillä poppakonsteilla sen saa hiljaiseksi, kun sulkee siltä korvansa. Ensi syksynä aion kuitenkin laittaa muutaman paidan hattuhyllylle kauniiseen laatikkoon ja seuraavana keväänä kaivan ne uusina itselleni.

Terveisin keväisten ja voimakkaiden ostohimojen keskeltä.


-Heidi

Uusi podcast-jakso ilmestyy aina sunnuntaisin
EKOPOD: JAKSO 12: Päivä 49





Kommentit

  1. Nyt täytyy kyllä sanoa, että mä en koe ollenkaan minkäänlaisia ostohimoja. En keväällä, enkä syksyllä, tai muulloinkaan. No, olen kyllä haikaillut paljasjalkakenkiä sekä kesäksi että talveksi, ja olisin jo ne mennyt ostamaankin, mutta sitten tuli korona (ja jätin reissun 200km päähän, kun siellä ne kengät olisi olleet, kuten myös sisko, jonka luokse en nyt olisi voinut mennä...). Ehkä hankin ne kengät tuonnempana, ehkä en... (Mulla on jalkavaivoja, joihin kuvittelen, että ne kengät auttaisi. Tiiä sitten...)

    Mutta noin muuten en ole yhtään kärsinyt ostiskeluhuumasta. En halua (enkä tarvii) mitään. Inhoan vaatteiden ostamista, koska ne vaatteet ei koskaan näytä mun päällä hyvältä kuitenkaan. Kotiinkaan en tarvii mitään, kaikki on ok ja tykkään tästä just näin. Oikeastaan huomaan mainoksia selaillessani (joo, meille tulee mainokset, koska mies ei halua että laitetaan niiden suhteen kieltolappu... vaikkei sekään oikeasti koskaan mitään osta, paitsi auton osia ehkä, mutta niitä ei taida olla mainoksissa), että ne on mulle aivan yhdentekeviä. En tarvi mitään, eikä ne mainokset mua kyllä mitenkään houkuttele. Äskettäin meille tuli jostain kumman syystä Hobby Hallin paksu mainoskuvasto (en ole sieltä vuosikausiin tilaillut mitään) ja jos joskus aikaisemmin katselinkin sellaiset innoissani läpi, nyt lähinnä pläräsin sillein tosi nopeesti, en pysähtynyt mihinkään, kun en vaan tarvii mitään.

    Jännä kyllä huomata itsessä tällainen asia. Mustahan on tullut oikein anti-ostaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa huomata, että on anti-ostaja. Luen itsenikin antiostajaksi, mutta kyllä vaan välillä tulee ihan ihmeellisiä mielitekoja. Joskus ruokakaupassa odotan miestä ja huomaan tuijottavani jotain kulhoa ja keksinyt sata tarvetta kulholle. Ja kun mies saapuu paikalle ja jatkamme matkaa, häviää kulho mielestä vaikka juuri sekuntti sitten aivoni olivat päättäneet, että kulho on juuri se mitä olen aina halunnut. Mielenkiintoista 😅

      Poista
    2. Oon ostolakossa tän kuun. Ja aika helposti oon pystyny siihen, kun ei käy kaupassa itse, ei tuu mainoksia. Paitsi sähköpostiin ja niitä ei kannata avata😅. Mulla on myös käyttöraha käteisenä ja huomaan, että silleen niistä on vaikea luopua☝️

      Poista
    3. Kuukausi on hieno tavoite 🤩

      Poista
  2. Olen ollut 1v8kk menestyksekkäässä ostolakossa, eikä ole tehnyt tiukkaakaan. En ole tuntenut minkäänlaisia haluja ostaa mitään, en kertaakaan. Ja kun alkoi koronakevät niin humps! Halusin yhtäkkiä heittää kaikki vanhat rytkyt, huonekalut, esineet, astiat, kaikki roskikseen ja mennä ostamaan uudenuutukaisia hienouksia tilalle! No, en tietenkään tehnyt näin, mutta halu siihen oli lähes ylitsepääsemätön, jopa niin että tuhlasin yht 50e uusiin vaatteisiin itselleni, ennenkuulumatonta��... Outoa miten ihmisen mieli toimii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heti, kun rutiineihin tulee joku muutos, niin johon alkaa mieli tempuilla. Mun tekee aina silloin mieli ostaa jotain tai ahmia kaikkea hyvää. Onneksi tuo ostos ei mitenkään vähennä sinun upeaa ostamattomuuttasi. Upeaa sinä ja nauti uusista vaatteistasi 🥰

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit