Omituisia harrastuksia osa I

Omituisia harrastuksia. Niitähän minulle on kertynyt aikamoinen kokoelma. Listaan kilometrejä, punnitsen biojätettä, kerään vaatteista nappeja ja vetoketjuja, retkeilen, neulon, virkkaan, piirrän, kirjoitan päiväkirjaa, kirjoitan kirjaa pöytälaatikkoon, kirjoitan runoja, ompelen vaatteita, meditoin, suoritan aamurutiineja, teen podcast-jaksoja, kirjoitan blogia, teen saippuaa, luen, lähetän postikortteja pitkin maailmaa, kirjoitan etana-postia ja urheilen. Hapatan, kuivatan ja idätän. Olisipa enemmän aikaa, voisinpa oppia uusia asioita nopeammin ja voi kun en olisi kiinnostunut niin monesta eri asiasta. Taidan olla vähän ahne tämänkin suhteen.

Valon lisääntyessä olen harrastanut lilan juorun ihailemista. Ymmärrän miksi sen nimi on juoru ja se on mahtavasti keksitty aikoinaan. Se viihtyy kaikkialla, leviää ja kasvaa kuin huhu konsanaan ja rehottaa valtoimenaan. Juuri niin kuin makea, perätön ja häpeilemätön juoru.

Ruukkuna joku metallinen vati kellarin kätköistä.  Pistokas työpaikan kahvihuoneesta

Tänään satoi jälleen kerran kaatamalla koko päivän. Vaihdoin vaatteet töihin päästyäni, töiden jälkeen poljin kaverilleni, jolla join kahvia alushousuissa ja lainavillasukissa, jotta märät vaatteeni ehtisivät kuivua edes vähän. Eivät kuivuneet, vaan päivän inhottavin osuus oli laittaa kylmän kosteat vaatteet ylle ja lähteä takaisin pyörän selkään. Ei ihan paras markkinointipuhe työmatkaliikunnalle, mutta markkinoin silti, sillä jollain pimeällä tavalla tämäkin päivä oli elämys.

-Heidi