Kotipäiviä

Olen normielämässä herännyt ennen muuta perhettä ja suunnitellut koko päivän kulun päiväkirjaani. Työmatkat, mitä haluan kuunnella niiden aikana, työpäivän pituuden, paluumatkan, mitä siivoan sinä päivänä, kenet viedään minnekin ja missä kahvittelen tyttären kanssa. Tietenkään aina ne eivät toteudu suunnitellusti ja yllättäviä muutoksiakin tulee usein, mutta suunnittelu tekee minusta aikaan saavamman ja tehokkaamman. Eikä minun tarvitse kuin kerran päivässä käyttää aivojani, sillä loppupäivän voin vain luntata suunnitelmasta, että mitä pitikään tehdä.

Happyplace. Tehdas käynnissä. 

Ajattelin tänään tehdä tänä poikkeusaikanakin itselleni aikataulun. Ihan vain siksi, etten käytä päiviäni siivoamiseen (minä aina siivoan, kun haluan tuntea itseni tehokkaaksi ja tekeväni jotain hyödyllistä, ihme tapa) tai uppoudu koneen ääreen kirjoittelemaan omiani, vaan elämällä olisi jokin struktuuri. Se helpottaa koululaisiakin, kun niiden elämä on muuttunut paljon ja tahtoo tuo vuorokausirytmi lähteä lapasesta.

Juurespihvejä. Suurinta herkkuani. Ihanaa hävikkiruokaa ja ajatella, että on aikaa paistella tällaisia joka päivä.

Niinpä suunnittelin päivän aikataulun ensimmäiseksi aamulla. Seuraavaksi kävin tekemässä "työmatkan"heti seitsemän jälkeen ja kuuntelin äänkirjaa, kuten kaikkina arkiaamuina. Sitten suihkuun ja aamupalalle. Laitoin koululaisille viestin (näin meillä kommunikoidaan huoneiden välillä), että kuka ottaa puuroa, niin tiedän kuinka paljon keitän.

 -Ei oo nälkä.

-Ok

-Ei ku kyllä mä voisin ottaa hedelmälautasen.

-Tilauksenne vastaanotettu, voitte hakea sen 10min kuluttua (yritin olla hauska ja huomattaa, että alkaa mennä huoneservicen puolelle nää jutut)

-Nauruhymiö, kiitti

-Voitsä tuoda sen ylös, ku mun pitää olla luokan live-tilassa nyt.

-Arg! Ok

(Nyt keskusteluun osallistuu keskimmäinen)

-Mä voisin ottaa munakkaan.

Ja minä unohdan minun aikatauluttamisen tälle päivälle ja taidan käydä sen sijaan minun uusien esimiesten kanssa läpi, että mikä minun toimenkuva tässä yksikössä oikein on? Jokaisen henkilökohtainen avustaja, kokki, keittäjä, tiskaaja, viihdyttäjä, pelikaveri, ihailija, joka seisoo vieressä ja laskee kuinka monta vetoa osuu ylärimaan?

Kuitenkin minut valtaa joku sisäinen onnellisuus, kun voin vähän hemmotella lapsia, joten aion tehdä hedelmälautasen oikein huolella. Olen juuri lähdössä kulkemaan ylöspän kohti kuningasta, kun saan uuden viestin.

-Jätä ulkopuolelle, otan siitä

Aina kun innostun jostain ruoasta, niin voisin elää vain sillä. Soijatzatziki, salaattia ja juurespihvejä.

Ihana perhe, ihanat teinit. Niin harvoin on hetkiä, että ehdin tehdä hedelmälautasen ja toiveaamupaloja. Että ehdin ihailla kolmattakymmenettäkuudetta osumaa yläkulmaan ja pelata vesilasi-pingistä kokonaisen miniturnauksen verran. 

Unohdan sittenkin palaverin asemastani tässä yhteisössä, se on korvaamaton. Tiedämme sen kaikki.

-Viittitsä tuoda vielä mehulasin? Pliiis

Kuten sanoin, olen korvaamaton.

-Heidi

Aurinkoinen aamu kotona. Enkelin siipi myös juurrutettu työpaikan pistokkaasta. Istutettu lasipurkkiin ja suojus farkunlahkeesta.