Tavara-ajatuksia

Olen paljon pohtinut itseni ja muiden ihmisten suhdetta tavaraan. Miettinyt ihmisten ajattelutapaa tavaraa kohtaan. Suurin herätys oli opintokäynti kierräyskeskuksen lajitteluosaan, mutta paljon sitä ennen olin jo alkanut pohtia tavaran osuutta elämässämme. Suurilla kirpputoreilla pöydät pursuavat tavaraa, mutta harva tuo koko irtaimistoaan myyntiin. Se järjetön tavaramäärä on maksimissaan 10% ihmisen omaisuudesta. Sellaista täysin ylimääräistä sälää, joka ei ole enää omistajalleen edes ehkä-osastoa. Noin 15 vuotta sitten siskoni muutti ja häneltä jäi hyväkuntoista tavaraa yli, joka ei meinannut kelvata edes lähetystoreille, sillä ne eivät mene kaupaksi. Ja 15 vuotta sitten oli vielä vähän vähemmän pikamuotia, vähemmän Ikeaa ja vähemmän kaikkea. Silloin jo mietin, että miten on mahdollista, että hyvästäkin tavarasta on tullut roskaa.



Kirjasta Sukupolvien silmukat virkkauskokeiluun Sortavalan tytön kintaat. Malli on erikoisesti levenevä. Kuinka poteroisesti kaiken ajatteleekaan? Lapasiakin voi olla vain yhden mallisia, koska silmä on tottunut tietynlaiseen. Aivojeni on vaikea hyväksyä tällaista mallia ja niille tekee enemmän kuin hyvää, että pakotan ne laatikon  ulkopuolelle.



Roskaksi tavara muuttuu heti ostamisen jälkeen. Kymmenessä vuodessa se on niin vanhan näköistä, että sille voi jo vähän naureskella nolona. Meidän koti on nyt vaan niin Millenium. Joidenkin tavaroiden arvo sen sijaan pysyy, vaikka laatu ei oliskaan sen parempi kuin muissakaan tuotteissa. Laatu on voinut olla hyvä kultaisella 70-luvulla, mutta nykyisin kaikki arvostavammekin tuotteet valmistetaan samoissa tehtaissa kuin kaikki vähemmän arvostettu. Mikä siis saa tuotteen arvon pysymään hyvänä vähän käytettynäkin? Uskokaa tai älkää, mutta mielipide. Minun ajatukseni (siis pelkkä ajatus) määrittelee sen, että jokin asia pitää päivittää, on ruma tai vanhanaikainen. Isomman joukon ajatus ja mielipide määrittelee sen, että jonkin asian arvo pysyy, sillä tavaran arvon ylläpitämiseen vaaditaan yleinen harha asiasta. Jos kiikutan Marimekon jonkun tekeleen myytäväksi, mutta kaikki muut ovat päättäneet, ettei Marimekolla ole enää arvoa, niin silloinhan sillä ei enää ole.




Lisää kirjepaperia ja -kuoria. Näillä varmasti selviän kauemmin kuin Suomessa on toimiva Posti. Lämmin kiitos näistä kaikista ja lisäksi oikein muistojen täyttämä halaus sinulle niistä eläinmerkeistä, joilla sulkea kuori. Oi aikoja :D Kirjoitin äidilleni kirjeen. Ties vaikka hän kaipaa minua päivittäisestä yhteydenpidosta huolimatta. Joten alahan ikävöimään, mami, kirje tulossa. 


Tämä oivallus on minusta jotenkin järkyttävin. Heitämme järkyttävän määrän tavaraa roskiin vain, koska meillä on ajatus tai mielipide sen arvosta, muodikkuudesta tai ulkonäöstä. Kuka sitten määrittelee mielipiteemme? Kulttuuri, mainokset, Some, asiantuntijat, ystävät ja perhe. Mitä jos ihmisen mielipiteen ja ajatuksen saisikin muutettua niin, että kaikki tavara on arvokasta, koska se on jo valmistettu ja se haluaa tulla käytetyksi? Silloinhan kaikella olemassa olevalla on jo arvo itsellään. On hienompaa ja upeampaa käyttää jokin loppuun, kuin ostaa uusi. Ainoa mikä muuttuisi, olisi ihmisen ajattelutapa.



Kyläilyltä tarttui mukaan itsetehtyä huulirasvaa, täysi maha ja iloinen mieli. Pian nähdään IHANAT!



Eli kun kuljen kadulla ja jokin laukaisee minussa ajatuksen, että vaatetukseni kaipaa päivittämistä tai kestokassini on ruma, niin huomaan astuvani jälleen kulutuskulttuurin ja mainoksien luomaan harhaan. Ainoa asia, joka teki sillä hetkellä kestokassistani ruman, oli oma ajatukseni sen rumuudesta. Kukaan muu ei varmasti katsonut kassiani, en kuule muiden ajatuksia ja jos joku oli niin huonokäytöksinen, että arvostelisi minua ääneen, niin se kertoisi varmasti enemmän hänestä kuin minusta. 

Miksi en arvosta jotain käyttökelpoista tavaraa? Jos ajattelen sen olevan ruma, niin voinko vaihtaa ajatukseni postiivisemmaksi. Kestokassi voi olla ruma, mutta sain sen vaikka työkavereilta ja heidän ajatteleminen saakin minut hyvälle tuulelle. Tai ajatus siitä, että tarvitsen uutta päälle pantavaa, koska käytän aina samaa mekkoa. Se on vain minun oma ajatukseni, jonka voin vaihtaa seuraavanlaisiin: Ihanaa, että minulla luottomekko, olenpa ekologinen ja kuinka helppoa on ettei minun tarvitse miettiä mitä laitan päälle.




Helmetin lukuhaaste 2020 aloitettu. Minua vanhempi kirja luki listassa ensimmäisenä. Se on ZEN ja moottoripyörän kunnossapito. Sonja O tarttui mukaan, koska oli asetteilla toisen kirjan vieressä.


Ja tämä pieni muutos ajattelussasi saattaa estää sinua ostamasta uutta tuotetta.  Tuntuu ihan taikuudelta. Tai hulluudelta. 
Ajatus on voimaa.

-Heidi

Kommentit

  1. Ainahan voi rikkoa sääntöjä ja jätät liiat levennyket tekemättä. Virkatut lapaset on niiiiin hyvät! Sain omani kaverilta joskus lukio-iässä, siis 15v. sitten ja lapaset ovat yhä aktiivisessa käytössä, neulotut ois kuluneet jo rei'ille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluan tehdä ohjeen mukaiset ja pakottaa itseni kokeilemaan uutta. Jotenkin herätteli miten kaavoihin kangistunut sitä on, kun "väärän" malliset lapasetkin tuntuvat rikkovan omia rajoja 😂

      Poista
  2. Todella hienoa, että kirjepaperit tulivat perille ja ovat päätyneet käyttöönkin jo. Virtuaalihalaus lämmitti enemmän kuin paljon ja tunnustan, että minuakin hihitytti, kun pakkasin noita nostalgisia kirjeensulkijamerkkejä lähetyksen mukaan. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paketti oli kokenut kovia postissa ja saapui pahoitteluiden kera muovipussissa. Sulkijamerkit (olin unohtanut, että sellaisia oli olemassakaan) ovat ihania. kiitos <3

      Poista
  3. Tavarapaljous ahdistaa. Minä haluaisin hävittää ympäriltäni vähintään kaksi kolmasosaa tänne kertyneestä tavarasta, mutta en saa sitä aikaiseksi, koska järkevin tapa sen tekemiseen on niin vaivalloinen. Helpoitenhan homma onnistuisi niin, että vuokraisin pakettiauton, sulloisin sen kyytiin kaiken tarpeettoman, ja kuskaisin koko kuorman jätekeskukseen, kippaisin kaiken sekajätelaariin. Mutta niin en halua tehdä.

    Vähintäänkin pitäisi käydä kaikki tavarat läpi ja päättää, mitkä voisi myydä, mitkä kierrättää uudelleen käytettäväksi (esimerkiksi kierrätyskeskuksen tai kirpputorin kautta) ja mitkä ovat pelkkää jätettä. Ja nekin pitäisi purkaa ja lajitella.

    Helpointahan olisi, jos ei välittäisi. Mutta jos tämä helppoa olisi, niin kaikkihan niin tekisivät, ja silloin maailmakin voisi pelastua. Jälleen kerran teoria ja käytäntö lyövät korvalle toisiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tavarasta eroon pääsemisen työläys iskeytyy tajuntaan, ni sen jälkeen ei enää haluakaan itselleen muuta kuin pakollisen. Toi on ihan hirveä työ mitä juuri kuvailit. Ja se tuntuu epäreilulta, koska uuden tavaran raahaaminen kotiin on tehty niin helpoksi. Miksei tuotteissa voi jo kaupoissa lukea varoitus: vaikea kierrättää, ei jälleenmyyntiarvoa ja iso roska. Tsemppiä kodin raivaamiseen <3

      Poista
    2. Kiitos. Se menee just noin tuon uuden tavaran kanssa. Itsekin olen ostanut yhtä ja toista, mitä olen kuvitellut tarvitsevani, vaikka oikeasti tarve on ollut mitätön ja usein sellainen, että siihen olisi voinut kohtuullisella vaivalla löytyä ratkaisu kotona jo olevista tavaroista. Oma syy ja näillä mennään.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit