Puutaheinää

Pikkuhiljaa elämän ilo alkaa tarttumaan takin liepeeseen ja jaksan innostua muustakin kuin nukkumisesta. Tänään laitoin manteleita likoamaan mantelimaitoa varten. Samalla valmistuu kauramaitokin. Lisäksi sain vihdoin laitettua toisen erän ituja tulemaan. Idätys on minulle talven juttuja, kun kesällä muutakin tuoretta herkkua on saatavilla ja alkusyksystä banaanikärpäset vaivaavat ja ei tee mieli idättää. Ihanaa taas puuhastella ja ehkä taas pystyä syömään terveellisemmin ja löytyisi voimia vastustaa herkkusia.




<3




Tämän postauksen aihe ei kuitenkaan ole minun herkkumorkkis. Eikä se ole minun noitakaappi, jossa likoavat siemenet, pähkinät ja kaurahiutaleet. Vaan kaikki energia keskittyy minun villatakkiini, joka vihdoin valmistui. Lankana Tico Tico, jonka olen saanut lahjoituksena. Lankaa kului noin 3 kerää ja harmaata Nallea reunuksiin ja hihansuihin.





Nappirivi. Sekalainen seurakunta sulassa sovussa.



 Napit ovat nappipurkista, jossa vaatteista pelastettuja nappeja, joku vanha nappipussi kirppikseltä ja saatuja nappeja. Nappeja ei tietenkään ollut 15 kpl samanlaisia, joten ajattelin, että antaa mennä sitten reilulla kädellä eriparilinjalla, kun joka tapauksessa nappeja tulee olemaan kahta tai kolmea laatua.




Olen rakastunut. Ja niin,niin, niin ylpeä itsestäni.



Fiilis: Ihana. Ohut. Lämmin ja värikäs. Omannäköinen ja erilainen. Jaksoin tehdä loppuun asti, vaikka monesti mokoma tylsimys meinasi jäädä tekemättömien töiden pussukkaan lopuksi ikäänsä. Lisäksi jännitystä toi valmiin puseron leikkaaminen auki ennen nappilistojen neulomista. Ihan minun lempparivaatteeni.




Tulossa virkattu kauppapussi hedelmille. Lankana saatu pellavasekoite ja pussista tulee juuri niin iso kuin lankaa riittää.




Sanoin, että nyt jotain pienempiä töitä valmiiksi ja ehkä jotkut sukat tai lapaset, mutta silti huomaan silmäileväni neulepuseroiden ohjeita. Kai sitä pitää olla aina joku ikuisuustyö käsillä. Tuli ihan uskomaton fiilis, kun mietin että kuinka suuri osa vaatteistani on jo itse tekemiäni ja että olen jaksanut opetella ja tehdä. Materiaalitkin ovat kaikki muille tarpeettomia kankaita ja lankoja, joiden kohtalo olisi ollut roskis tai ikuinen laatikossa makaaminen.




Aurinko paistoi ja kaikki näytti niin ihanalta. Tämä ovikin seinällä tuntui niin miellyttävän silmää kaikessa kuluneisuudessaan. 



Ruokahävikkikokkinakin olen häärännyt tänään, kun sairasteluni takia kaikki suunnitelmat ovat heittäneet häränpyllyä ja koko perhe elänyt eineksillä. Tänään olen kokannut nahistuneita vihanneksia, pelastanut avattuja kauramaitoja ja antanut tekohengitystä rutiineille. Älkää kuolko ihanat rutiinit älkääkä antako kaaoksen nielaista teitä uumeniinsa, olen jo melkein täydessä iskussa, valmiina pyörittämään valtakuntaani tehokkain ottein.

-Heidi

Kommentit

  1. Hienoa, että alkaa taudit hellittää. Ja oi että, toi neuletakki on kyllä niin ihana! ❤ Eriparinapit on mun mielestä siihen ihan itsestään selvä valinta, sopivat tosi hyvin, kun on värikäs muutenkin.

    Ihailtavaa toi sun vaatteiden tekeminen. Jossain kuvassa tai tekstissä oli, että itse tehdyt alushousut. Voitko avata sitä lisää: miten teit ja mistä materiaalista? Jotenkin noi alusvaatteet tuntuu tosi erikoiselta ajatukselta tehdä itse, en kyllä oikeastaan edes tiedä miksi... mut olis kiinnostavaa kuulla siitä lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/03/14/ompele-alushousut-onnistut-tavallisella-siksakilla-koneella-kuin-koneella tossa on linkki alushousu-ohjeeseen 🙂olen itse käyttänyt kaavoina omia lemppareita (Ei tullut niin istuvat ja hyvät) ja kankaana muista projekteista yli jäänyttä kangasta. Vielä vaatii opettelua ja kaava hiomista, mutta yllättävän helppoa ja kivaa.

      Poista
    2. Vau, kiitos vinkistä, tuoltahan löytyy muitakin hyviä vinkkejä!!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit