Varaslähtö uuteen vuoteen

Vuosi 2019 alkaa olla loppusuoralla. Vain Joulu ja uusivuosi erottavat meidät tulevasta vuodesta. 
Monesti kulunutta vuotta on vaikeaa hahmottaa tai edes muistaa mitä kaikkea se pitikään sisällään. Jotenkin mieleen nousee aina ne kaikki tuhannet tavoitteet ja asiat, joita ei ehtinytkään saavuttaa. Siksi aionkin tänä vuonna muistella kulunutta vuotta hyvissä ajoin ja olla kiitollinen kaikesta, mitä se on pitänyt sisällään. Kyllä, kaikesta kurjastakin. Ilman kurjia juttuja ei hyvä tunnu miltään. Joten kiitos kaikki keskeneräiset neuleet, pieleen menneet ompelukset, kiire, takaiskut ja kaatumiset, teitäkin tarvitaan.



Jotain jouluista tässäkin blogissa. Kaikki taiteellisuus ja mielenkiinto rutistettu kasaan ja tässä tulos. Kulkuset, kulkuset...



Ensimmäiseksi vuosipuheessani itselleni haluan nostaa ekologisuuden. Tämän vuoden suurin ekologinen tekoni oli autosta luopuminen. Se taisikin olla ainut isompi muutos vuoden aikana, joten sillä ei edes ole kilpailijaa tässä sarjassa. Se ei silti vähennä teon suuruutta, sillä jokainen autoilija tietää miten mukava oma auto. Järjettömän mukavaa se on talviaamuna, kun Webasto on lämmittänyt auton sopivasti, penkinlämmitin maksimoi mukavuutta ja radio herättelee sinua uuteen pävään. Kohta saan itseni katumaan päätöstä. 




Kuitenkin kehitystä viime vuodesta, jolloin tein nämä piparit. Kuvassa ne lilluvat tiskialttassa käryttyään liikaa.



Onneksi seuraavat kiitokset tulisivatkin kaikille työmatka kilometreilleni, joista olen saanut nauttia. Siitä omasta ajasta säässä kuin säässä, kaikesta siitä hyötyliikunnasta ja luonnon tarkkailusta. Kiitos kikseistä, hiestä ja itsensä ylittämisestä. Jes! Kunhan vain saan itseni ovesta ulos, niin nautin jokaisesta kilometristä. Ihana raikas pakkasaamu, hyvä äänikirja tai podcast ja 40-60min omaa aikaa. Voiko olla mitään kivempaa? (Nyt joku ajattelee, että kaikki on kivempaa kuin toi äskeinen ja kuvailemani kuulostaa painajaiselta).




Melkein valkoinen Joulu. Tai sysimusta työmatka. 


Tässä vuodessa on ollut paljon ihania asioita. Eikä ekologisuus tai sen sellainen liity niihin mitenkään. Ne ovat perheen ja ystävien kanssa viettyjä hetkiä, juhlia, arkea ja tavallisia päiviä. Siksi toivonkin mahdollisimman monen Joulun jälkeisissä pöhinöissään uskaltavan tehdä tulevalle vuodelle ekologisen tavoitteen. Sellainen pieni askel, joka on itselle mahdollinen ja helppo toteuttaa. Sinun tulevan vuotesi onnellisuuteen, raskauteen tai elämääsi ylipäätään ei vaikuta yhtään se, että ensi vuonna kierrätät paremmin, syöt enemmän kasvisruokaa tai kuljet osan työmatkoista ilman autoa. Joten miksi et siis tekisi niin? Toki se voi lisätä itsetyytyväisyyttäsi, kun huomaat olevasi hieman ekologisempi ja teet hyvää luonnolle, mutta tuskin pelastaa ihmissuhdettasi tai saa sinua rakastumaan tulisesti. Älä siis tee siitä sen suurempaa numeroa tai peikkoa itsellesi vaan anna mennä. Se kannattaa kaikin tavoin.



Vuoden viimeistet työeväät valmisteilla. Luottoevästä tietenkin.

Hetkinen tästähän tulikin joku uudenvuodenlupaus-puhe, vaikka tämän piti olla kiitospuhe minulle minulta. No kiitos Heidi kuitenkin kivasta vuodesta ja oikeasti, mene nyt laittamaan sitä Joulua vähän kotiisi, ettei muu perhe luule, että skippasit Joulun.

-Heidi

Joulusiivous edessä. Nyyh!!




Kommentit

  1. Oma hiilijalanjälkinon 2000 ja siihen oon tyytyväinen. Toki voisi aina olla parempikin, mutta tuntuu helpottavalta ettei tarvitse tehdä mitään autottomuuslupauksia (mulla ei ole edes korttia) tai muutakaan "suurta". Parasta on rakentaa elämänsä jo valmiiksi ekologiseksi niin ei tarvitse muuttaa sitä kummemmin jatkuvalla syötöllä. Yleensä se on vanhojen ihmisten ongelma, että on rakennettu tietty "elintaso" vaikka se ei elämää paranna oikeasti. Tärkeintä on muut ihmiset!<3 Tänä vuonna oon kiitollinen heistä, koska se on ainoa merkityksellinen asia mun elämässä. Voin luopua vaikka oikeasta jalastani (saati autosta tai asunnosta), ne on yhdentekeviä sen rinnalla, että voisin menettää ihmisiä. Kiitollisin olen sitä ajasta mitä oon saanut viettää muiden kanssa ja oppia heiltä elämästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti ja mahtavan pieni hiilijalanjälki. Hyvä sinä ja anna iso halaus sun ihmisille munkin puolesta.

      Poista
  2. Nyt kyllä hiukan naurattaa toi "vanhojen ihmisten ongelma"; näin asian ilmaisi varmaankin nuori, lapseton, velaton jne henkilö. Olen 47v, ilmeisesti siis tosi vanha ja valitettavasti en älynnyt aikanaan ajatella tarpeeksi ekologisesti, kun hankin ajokortin, miehen, lapsia, lemmikkejä ja talon taajaman ulkopuolelta eli autokin siis löytyy (kaksikin, koska miehelläkin on). Ekologisuus ja minimalismi on kuitenkin hyvin lähellä sydäntä, eikä sitä elintasoa kovin korkeaksi saanut (onneksi) rakennettua kotiäitinä, osa-aikaisena duunarina tai opiskelijana. Tämän päivän nuorisolla on ihan eri lähtökohdat ja tietoisuus maailman tilasta kuin oli omassa nuoruudessani. Itse kuulun juuri siihen ikäluokkaan, jonka elinaikana maapallon tilanne on muuttunut katastrofaalisesti. Parhaani mukaan koitan nyt omalta osaltani tilannetta pelastaa ja olen valmis "elintasostani" luopumaan, vaikkei se mikään luksus ole nytkään. Eli kyllä meitä "vanhojakin" ekologisia elämäntapoja arvostavia löytyy. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen herää ekologisuuden siitä hetkestä kun herää. Minullakin oli perhe, auto ja vaikka mitä. Ja jollain toisella taas ei niitä ekologisen elämän alussa vielä ole, mutta joutuu kohtaamaan toisenlaisia haasteita. Siksi onkin ihanaa rikkautta käsitellä tätä aihetta monesta näkökulmasta ja elämäntilanteesta, sillä meillä jokaisella on yhteinen päämäärä ja omat rajalliset resurssimme toimia asian hyväksi. Hyvä me kaikki <3

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit