Paketista suoraan roskikseen

Kuinka paljon meille tuleekaan hävikkiä? Ei vain ruoan suhteen, vaan kaiken kuluttamisen. Joku kertoi tilanneensa pikkujouluihin erilaista vaatteita, asusteita ja rekvisiittaa, mutta pettyneensä huonoihin tuotteisiin ja heittäneensä ne suoraan roskikseen. Koko tapahtumaketjun yltäkylläinen turhuus, välinptämättömyys ja tuhlailu ihan puistattaa.



Joulukalenterit on kaivettu esille. Ja täytetty. 


 Ensin raaka-aineiden louhinta kaivoksista (ajatelkaa mikä massiivinen operaatio ja millaisen työn takana joku metallikin on), kuljetus, sulattaminen. Kangastuoteen ollessa kyseessä kaikki alkaa kokonaisesta satokaudesta kasteluineen, tuholaistorjuntoineen ja lannoittamisineen. Parhaassa tapauksessa tilattu tuote on tehty kierrätysmateriaaleista, mutta kierrätysmateriaalinkin uudelleen käyttöönotto on useiden työvaiheiden takana. Materiaalin kerääminen, kuljetus, lajittelu, kuljetus uusille tehtaille, materiaalinen käsittely jne. Tämä kaikki on vasta alkuvaihetta, mutta aiheuttanut jo järjettömät ympäristön muutokset, saasteita ja kuivuutta. 




Nyt meillä on raaka-aine, joka lähtee seuraavalle tehtaalle. Siellä raaka-aineesta tehdään massa, josta saadaan tehtyä pinnejä, ruukkuja ja mitä ikinä toivommekaan. Ja mehän toivomme, sillä kun katsoo ympärilleen kaupoissa ja kirpputoreilla niin hminen on valmistanut mtä ihmeellisempiä turhakkeita. Välillä ihan hämmentyy kun näkee omaan silmään käsittämättömän ruman ja erikoisen tavaran tai tavaran, jonka käyttötarkotusta ei tiedä. Tietenkin yhdenkin pinnin tekemiseen tarvitaan paljon erilaisia raaka-aineita. Erilaisia metalleja, muovia pinnoittamiseen ja kimalteita kuorruttamiseen.



Hyvä Lidl. Harmi, että laatikko oli kassojen ulkopuolella ja olimme jo ostaneet viikon vihannekset. Nyt pitää kauppaan menessä käydä kurkkaamassa ensin onko hävikkivhanneksia.



Vaatteen matka on pitkä villasta tai puuvillasta valmiiksi vaatteeksi. Kerätty puuvilla matkaa tehtaalle, jossa se pestään ja valmistetaan kuidultaan sopivaksi langantekoon. Langat värjätään ja käsitellään lukuisilla myrkyillä, kunnes meillä on kangas, joka voidaan lähettää tehtaille ommeltavaksi. Ja minkälainen saastuttamisen ja eettisten ongelmien pesäke koko tämä teollisuuden haara on. 

Valmis tuote varastoidaan, kuljetetaan ja varastoidaan uudestaan. Osa tuotteista matkaa kaupoihin. Saapuessaan Suomeen tuote taas varastoidaan, lajitellaan ja lopuksi kuljetetaan kauppoihin, jossa ne asetetaan esille kauniisti. Paidan hinta on 9.90e. Kaikki nämä työvaiheet: useat kuljetukset, useat varastoinnit, värjäykset, leikkaamiset, ompeleminen, langaksi ja kankaaksi valmistaminen ja puuvillan kasvatus ja hinta on tuo. Alennuksessa kahden viikon päästä 4.90e. Ja pahimmillaan tuote on kuluttajan virheostos, joka päätyy suoraan sekajätteeksi ja poltettavaksi.


Ostamani hävikkikassi sisälsi leipää ja se liikkuu vähän huonosti meillä. Niiinpä tein osasta korppujauhoja ensi viikon pyöryköitä varten.



Hävikkiä syntyy kasvattaessa, langan valmistusvaiheessa, viallisesta värjäyksestä, leikkuujätteestä, vaatteista, joita ei käytetä ja kaikesta siitä materiaalista, joka päätyy poltettavaksi ja jota ei saada kiertoon. Näin purettuna koko ketju näyttää absurdilta, mielettömältä ja uskomattomalta. 
Koko tämä ketju kulkee silmieni edessä, kun joku kertoo ostaneensa juhlia varten jotain uutta pientä kivaa, mutta heittikin sen pois, koska tilattu tavara olikin mauton, liian rohkea tai ruma. Tai vaate istui väärin tai tuote oli tilattu netistä, mutta tulikin perille liian myöhään.



Tekisi mieli huutaa, että herätys. Yksikään tuote, se rumakaan ei kasva pinnipuussa, josta ne poimitaan, vaan jokaisen aivan pienenkin tuotteen takana on koneisto, joka tuottaa kaikissa elinkaarensa vaiheissa saasteita, jätettä ja kasvattaa hiilijalanjälkeä. Mutta tietenkin olen hiljaa ja juon kahvia, joka on kuluttanut 150l vettä ja joka jää juomatta, kun työ kutsuukin tekijäänsä. Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään eikä toisia ei voi syyllistää. Silti roskiin heitetty käyttämätön vaate kummittelee mielessäni. Pitäisikö vaatteisiin laittaa lappuihin pesuohjeiden lisäksi niiden tuottama hiilijalanjälki? Tai jokaisessa tavarassa olla mukana linkki, jonka takaa koko niiden valmistus kaikkine työvaiheineen? Olisiko aika kehittää sellainen taulukko, josta ihminen voi nopealla silmäyksellä nähdä paljonko tämä tavara tai vaate on kuluttanut maapalloa? Vaatteessa voisi olla luonnonvarojen kuluttamista kuvaava merkintä, vastaava kuin elintarvikkeissa oleva merkintä siitä, paljonko kyseinen tuote on päivittäisestä optimaalisesta energian tarpeesta.


Kalenteri 3. Näihin tulee kääreellisiä karkkeja, sillä niin pääsen helpoimmalla ja lapsetkin ovat tyytyväisiä. Meillä on vielä neljäs, joka on minun kalenterini. Siihen olen joinain vuosina (jaksanut panostaa) laittanut joulurunoja, jouluhommia ja siivoustöitä. Piparin leivonta, jouluvalojen laitto tai joululaulujen kuuntelua. Tänä vuonna en ota sitä esille ollenkaan :D

Tämän vuoden pikkujouluihin menemme vanhassa vaatteessamme, lainaamme ystäviltä tai lainaamme vaatelainaamosta. Ja asusteiden kanssa olemme samalla linjalla, eikö vain? Kyllä!

-Heidi


Kommentit

  1. Ihan mahtava idea tuo "Vaatteessa voisi olla luonnonvarojen kuluttamista kuvaava merkintä" !
    Ja luulisi olevan nykymaailman aikaan ihan toteutettavissa, kun kuitenkin koko tuotanto- ja kuljetusketju on (tai ainakin pitäisi olla) selvillä. Josko sillä keinoin jäisi ne "ostin, kun halvalla sain"-vaateostokset tekemättä.



    VastaaPoista
  2. Sellaisen merkinnän pitäisi olla pakollinen. Ja muutenkin kaikki tavaran kuljetukset, varastoinnit, säilytykset ja valmistustehtaat ja materiaalit pitäisi olla löydettävissä nopeasti tuotelapuissa olevista linkeistä, jotta asiakkailla olisi nopeaa ja helppoa tehdä ostopäätös ja tietää kaikki mahdollinen ostettavasta tuotteesta. :D Yritän olla optimistinen ja sanon, että kymmenen vuoden sisällä sellainen merkintä tulee pakolliseksi.

    VastaaPoista
  3. Mä niin kannatan tällaista merkintää! Voisiko siinä ottaa huomioon myös kaiken sen älyttömän määrän markkinointimateriaalia mikä päätyy roskikseen viimeistään viikon kuluttua kun tilalle tulee alennuskyltit ja laput.... Olen alkanut kammota kaikkia isoja paperisia/pahvisia/muovisia bamderolleja, pyöriviä ja likkuvia mainoskylttejä, ilmapalloja, ym, joilla ei ole mitään muuta tarkoitusta ja käyttöä kuin saada ihmiset ostamaan lisää. Ja muodostaa jätettä. Ja kasvattaa tuotteen hiilijalanjälkeä.

    Olen viimeisten kuukausien aikana tuskastunut siihen, että luulee tekevänsä ekoteon (ostin lankaa jossa polyamidin sijasta nokkoskuitua), mutta kun perehtyy asiaan tarkemmin (jatkossa teen läksyni aina etukäteen) niin tanskalaisena myytävä lanka onkin tuotettu Etelä-Amerikassa ja siihen lisätty nokkoskuitu tuotettu Kiinassa (tanskassa siihen on lisätty vain vyöte), niin mielikuva pohjoismaisesta ekolangasta karisee vauhdilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä hirveää huijausta. Vähän niin kuin ekopesu-markkinointia. Vaihdetaan jotain myrkkyä pienemmäksi (mutta tuote on edelleen kemikaalipommi), vaihdetaan pullon väri vihreäksi ja laitetaan nimeksi eko-jotain. Mur!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit