Täydellisyyden tavoittelusta
Tästä olen kirjoittanut paljonkin. Siitä miten tavoittelemme täydellisyyttä. Vähempi on epäonnistumista. Tuntuu aika kauhealta ajatella, että vain saavuttaessaan täydellisyyden on riittävän hyvä. Täydellisyyden jahtaajat, heitä on jokaiseen junaan. Täydellinen vartalo, täydellinen koti, täydellinen parisuhde, täydellisen ekologinen, täydellinen todistus, täydellinen postimerkkikokoelma, täydellinen elämä jne.. Kaikessa voi jahdata täydellisyyttä.
Täydellinen. Se on sananakin ihmellinen. Kuin täytettä. Täydellinen. Täydellinen on virheetön, moitteeton, erittäin hyvä. Se on kaiken kattava asia, josta ei puutu mitään. Täydellinen kuulostaa huippuhetkeltä, joka kovan työn jälkeen lävähtää eteemme ja kietoo meidät hetkeksi mahtavaan onnen tunteeseen ja katoaa jälleen uudelleen jahdattavaksi. Otamme siitä sekunnista kuvan ja jaamme sen muiden katsottavaksi. Haluamme jakaa sen hetken onnen tunteen kaikille, niin ryöppyävän riemukas, ihana ja hekumaallinen tunne se on. Täydellinen kattaus, täydellinen kivi, täydellinen vaellus, täydellinen kosinta, täydellinen äitienpäiväkortti, täydellinen omistautuminen, täydellinen saavutus, täydellinen ilta. Kaikki voi olla yhden sekunnin, hetken tai tuokion täydellistä. Aivan kaikki.
Kun sitten katsomme somen uutisvirtaan, jossa kaikki olemme jakaneet täydellisen hetkemme, täydellisesti onnistuneen kynttilän, täydelliset villasukat, täydellisen piknikpaikan, täydellisen suudelman ja alamme nähdä somevirran ulkopuolella epätäydellisuutta. Kaikki on kaikilla muilla täydellistä. Unohdamme, että kyseessä on muutaman sekunnin mittainen huippuhetki, huippuonnistuminen. Ja some on huippuhetkien loputon virta. Kukaan ei nähnyt miten ihana kuva tunturin huipulla vaati sinne kapuamisen, pienen riidan väsyneenä, kuukautiset jotka alkoivat kesken matkan, roskia matkan varrella ja kuinka paljon ihmisiä vaelsi samaan kohteeseen jonossa kuin ruuhka-aika kaupan kassalla. Kuvassa näkyy vain onnellinen tunturin valloittaja, joka vuoroaan odotettuaan seisoo minuutin yksin, hymyillen aurinkoisena ja kääntyy palaamaan samaa reittiä takaisin.
Vähän toisenlainen ympäristöteos. Kaikki mikä herättelee ajattelemaan, saa pohtimaan omaa käytöstä tai ympäröivää maailmaa, on hyväksi. Lukekaa paljon.
|
Tämä täydellisyyden tavoittelu näkyy myös ekologisuudessa. Haluamme pyrkiä täydellisyyteen ymmärtämättä, että täydellisyys on pieni hetki. Se on se hetki, kun vuoden roskat mahtuvat lasipurkkiin, se hetki, kun huomaa muistaneensa ensimmäsen kerran ottaa oman kassin kauppaan mukaan tai saa kotinsa juuri niin tyhjäksi ja ekologiseksi kuin haluaa. Se hetki on vain vuoren huippu. Sen saavuttamisen jälkeen alkaa kotimatka ja uuden huipun etsimisinen. Älkäämme siis vertailko koskaan suorituksiamme muiden matkoihin. Katsokaamme muiden huippukuvia ja kertomuksia inspraation lähtenä, mutta ei kokonaisena totuutena. Ja kun huomaat näkeväsi ympärilläsi epätäydellisyyttä, tunnet olosi tyytymättömäksi tai koet huonommuutta, niin sammuta some.
Sammuta some ja nauti siitä mitä jo teet ja mitä ympärilläsi on. Se on täydellistä ja se on sinun huippuhetkesi. Se kun jaksat sateessa viedä biojätteet, yrität valita mahdollisimman ekologisen tuotteen kaupassa ja muistat oman kassin mukaan. Täydellisyyden tavoittelu ajaa ihmisen loppuun ja on loputon illuusio, sillä jokaisen huipun takana avautuu uusi huippu, jonne pitää kavuta ollakseen täydellinen. Siispä inspiroidutaan, innostutaan ja nautitaan matkasta, eikä jahdata täydellisyyttä. Ja kun sellaisen hetken kokee vaikka leivottuaan täydellisen kakun, niin nautitaan hetkestä ja siitä onnistumisesta. Ei tehdä täydellisestä kakusta normia, jolloin kaikki muut kakut ovat epäonnistuneita, jolleivät ne yllä vähintään samalle tasolle.
Curry-hummusta, paistettua tofua leivän pääällä ja marjasmoothie. Voiko enempää toivoa, no ei voi. :D |
Ekologisuudessa on sellainen armollinen puoli, että kukaan ei voi elää täydellisen ekologisesti. Ihminen jättää aina jäljen ympäristöönsä. Mutta voimme innostaa toisiamme kuluttamaan vähemmän, pyrkiä elämään luontoa kunnioittaen ja hyväksyä epätäydellisyytemme.
Ihanaa viikonloppua kaikille epätäydellisille, mutta juuri sellaisena täydellisille ihmisille.
-Heidi
Lisää pelinappuloita pelistä, jota ei enää ole. Aion tehdä näistä korvakorut. Nyt pitää vain löytää lukot ennen kuin nämä katoavat uudestaan kaapien kätköihin.
|
Hei!
VastaaPoistaAiheen vierestä, blogin uusi ulkoasu tekee tekstistä aika paljon vaikealukuisempaa.. Sekä fontti, että tekstin koko ja lyhyet rivit tekevät lukemisen hankalaksi. Tää uusin teksti jäi lukematta siksi, en tosin tiedä kokeeko kukaan muu samaa ongelmana. ajattelin vain vinkata. Sulla muuten niin
mielenkiintoinen blogi seurata!=)
-k
Kiitos palautteesta. Kaipasin muutosta blogiin ja muokkasin ulkonäköä, joten palaute on enemmän kuin tervetullutta. Muutin kirjasintyylin ainakin alkuun selkeämmäksi. Toivottavasti nyt pääset tekstiin käsiksi :) -Heidi
VastaaPoistaNyt on paljon selkeämpi lukea ja todella hyvä kirjoitus oli taas!
VastaaPoista-k
Minä kommentoin tänne myös vähän tätä ulkoasua, entisestä en tosin tiedä millainen oli, mutta tämä on sillä tavalla hiukan "vaikeaselkoinen", että en ole ainakaan itse vielä keksinyt, miten pääsisi lukemaan edellistä postausta ilman, että pitää aina palata alkuun siihen etusivulle ja siitä sitten kelailla seuraava (tai siis edellinen) teksti... Onko tähän joku toiminto, joku "edellinen teksti"-nappula jossain, tms? Tai pystyykö lukemaan vaikka tyyliin "kaikki syyskuun postaukset" tai jotenkin muuten niin, että tekstejä olisi rimpsussa peräkkäin? Lukisin mieluusti juttujasi joko alusta loppuun tai lopusta alkuun päin useammankin kerralla, mutta nyt on siihen kyllä liian työläs systeemi.
VastaaPoistaYritän joku päivä oikein ajan kanssa perehtyä asiaan, mutta voi olla, etten sellaista saa aikaiseksi. Yritetään :D
Poista