Pieni ympäristöraivo

Katsoimme eilen illalla ohjelman Stacey Doodley: Totuus halpamuodista. Tuntui vaikealta katsoa sitä. Ei siksi, etten pystyisi kohtaamaan seuraamuksia, joita yltäkylläinen ja luontoa tuhoava elämäntapamme tekee vaan siksi, että tulen vihaiseksi. Tulen vihaiseksi kaikille niille, jotka kuvittelevat, että hellä on oikeus ostaa, koska he tykkäävät shoppailla. Ihan kuin se antaisi helle oikeuden tuhota planeettamme. Tulen vihaiseksi, koska ihminen kuvittelee, että hänen yksilölliset toiveensa, mielitekonsa ja mukavuudenhalunsa ovat tärkeämpiä kuin ympäristö. Aivan kuin yksilön toiveet olisivat kaiken kruunu, jonka varjolla kaikki saa vain tapahtua, eikä seurauksia tarvitsekaan kohdata.



Syksyisten iltojen kauneus. 

  • Eläimiä saa tehotuottaa, koska minä pidän halvasta kinkusta. Minulla on oikeus saada lihaa joka päivä, koska minä olen minä ja minä pidän lihasta,
  • Ei minun tarvitse kierrättää, koska Suomi on pieni maa ja Kiinassakaan ei kierrätetä. Se ei ole minun ongelmani, että minun halpavaatteeni, tavarani ja roskani tehdään juurikin tuolla maassa ja juuri minun elintasoni, minun shoppailuni, minun yltäkylläiset haluni saastuttavat tuon toisen maan luonnon ja asukkaat.
  • Minä rakastan shoppailua. Ei sillä ole välitä, että se saastuttaa, tuhoaa yhteisen planeetan ja rikkoo ihmisoikeuksia. Mnä halusin tämän alennushameen ja minulla on siihen oikeus, koska minä olen minä ja minun tekee mieli.


Toinen syksyinen kuva, sillä olen raivoissani, enkä halua laittaa tähän väliin mitään keveää ja aiheeseen kuulumatonta, mikä veisi huomion aiheesta,


Tällaisten dokumenttien katsominen saa aikaan raivostuneen olon. Mikseivät ihmiset tee mitään?Miksi he ovat niin ahneita ja persoja tavaralle, jota eivät tarvitse? Tuntuu järjettömältä, että on tärkeämpää saada halpa tyynyliina, kuin vaatia ihmisoikeuksia. On tärkeämpää saada edullinen jonkun brändin päättämä paitamalli, joka on tämän viikon muodikas ja jonka valmistamiseen on käytetty yhden ihmisen vuosikymmenien tarvitsema juomavesi, kuin vaatia yhtiöiltä ekologisuutta, läpinäkyvyyttä ja vastuuta tekemästään tuhosta.
Sinä olet vastuussa. Mnä olen vastuussa.
Älä kuluta.
Tyydy siihen, mitä sinulla on.
Osta vain tarpeeseen.
Vaadi yrityksiltä näkyvyttä.
Sinä olet sinä ja ollaksesi mahtava, cool ja upea, et tarvitse mitään muuta kuin itsesi. Et muotia. et tavaraa, et turhakkeita. Sinun ei tarvitse tuhota planeettaamme oman egosi tähden. Älä tee sitä.

Kiitos!


Ensin se on vähän nihkeä. Juuri sellainen, ettei lapset enää ota sitä, mutta aikuinen voi syödä sen välttääkseen hävikkiä. Sitten se voisi mennä vielä hetken smoothiessa, mutta tämä jäi katseilta piiloon ja löytyessään se ei enää kelvannut siihenkään. Näitä pitää välttää. Note to myself: Katso aina hedelmäkulhon pohjalta ennen smoothien tekoa.


Nyt kun olen hieman purkanut sisäistä ahdistustani, niin loppuun arkisempia asioita.

Olen siirtynyt seuraavalle levelille ekohulluudessa ja punnitsen ja lasken kotoa poistuvat roskat. Kartonki lasketaan isoina paksumuovisina kaupan kestokasseina, joihin kartonkia kotoamme kerätään. Muovi lasketaan myöskin pusseina, kaupan ostoskasseina. Biojätteen punnitsen. Meillä bioastiana toimii vanha proteiinijauheämpäri. Ämpäri painaa tyhjänä 120g ja biojätemassalla täytetynä kaksi sellaista protskuämpäriä painaa 2,5kg. Biojäte on painavaa tavaraa, joten tämä ei minua kauhistuta, vaan tyhjennystahti. Eikä meillä oikeastaan jää leipää tai ruokaa syömättä, vaan tämä kaikki tulee hedelmien kuorista, perunan kuorista, muutama mätä omena jne. Olen alkanut miettimään olisiko ekologisempaa ostaa sitruunamehu muovisessa pullossa ja käyttää sitä ruokiin, kuin puristaa itse tarvittaessa hedelmistä. Tietenkin olisi. Nyt vasta itse tajuan asian, kun olen alkanut oman keittiöni ruokahävikin ja ekologisuuden tarkkailijaksi.



Todellisuus puhkaisee kuvitelmat.



Somettomuuden seuraava askel on otettu ja olen luopunut Pinterestistä. Tästä ideoiden ja ihmisten uskomattoman taituruuden pyhätöstä, jossa voisin elää tuntikaupalla. Mutta hyvin olen pärjännyt ilmankin. Huomaan ottavani puhelimen aika usein päivän aikana käteeni etsien sieltä selailtavaa, mutta mitän ei enää oikein löydy, joten lasken puhelimen ja palaudun tähän hetkeen. Välillä on tylsää, välillä tosi tylsää, mutta niin kuuluukin. Silloin voi käyttää mielikuvitustaan, tarkkailla ympäristöään, jutella ihmisten kanssa, lukea ja vaikka vain kuunnella, miltä maailma ympärilläsi kuulostaa juuri sillä hetkellä. Aika vaikeaa olla ja elää tässä hetkessä, mutta palkitsevaa, kun siinä hetkellisesti onnistuu.


-Heidi

Dödön valmistus, kun edellinen vihdoin loppui. Tuo eukalyptus-öljy on niin vanhaa, että sen voisi museoida. Mutta tuoksuu lasten taapero-ajan  flunssalta ja korvatulehduskierteeltä. En tiedä mtä ajatella, että tuoksun nyt samalta joka päivä vapaaehtoisesti.(ilmeisesti elämäni loppuun asti, nin riittoisa tuo helkutin pullo on).


6 lusikallista kookosöljyä, 4 lusikallista maissijauhoja, 3 ruokasoodaa ja tuoksutippoja. Mitat vedin hatusta, mutta joku parempi, hyväksi koettu ja testattu ohje löytyy varmasti netistä, jos joku haluaa kokeilla.  Tätä ohjetta en suosittele, vaikka toimiikin minulla hyvin.





Kommentit

  1. Meillä tulee biojätteeseen eniten kahvinpuruja! Meitä vaan 2 henkeä niin ostetaan aika paljon kotimaisia juttuja, jotka voi syödä kuorineen. Esim. perunat, porkkanat ja omenat menee hyvin kunhan on kotimaisia (ja luomu) sekä pestyjä :) Ulkomaisia hedelmiä/kasviksia/marjoja yms ei juurikaan osteta, koska olen allergisoitunut torjunta-aineille eikä jaksa käyttää kaikkea uunin kautta (myös ulkomaisissa luomuissa on torjunta-aineita). Eli satokausiajattelu/kotimaisuus vähentää meillä biojätettä. Kahvinpuruja voisi vielä hyödyntää paremmin esim kuorintana, mutta laiskuus iskee! :D

    Mekin katsoimme tuon dokkarin ja olen samaa mieltä, että asioita pitäisi muuttaa paljon! Ja kaikki olemme toki vastuussa, mutta suuremman painon laitan kyllä lainsäädännölle (siksihän se tuotanto on siirtynyt niihin maihin missä lainsäädäntö sallii tuon toiminnan. Esim. Työsuojelulaki ja ympäristönlaki sekä ihmisoikeussopimus kannattaa tsekata millainen maalta löytyy - vai löytyykö). Itse koen kuluttajana hankalana sen, että kaikkea ei saa kotimaisena tai edes pohjoismaalaisena (paitsi ruuan). Esim. Elektroniikka, silmälasit ja kankaat/langat - aina saa koluta mistä mikäkin raaka-aine on peräisin. Harva raaka-aine on Suomesta tai edes eu-maasta. Elinkaarianalyysi on hirveän vaikea tsekata nykyisillä tiedoilla. Kaikkea ei saa kirppikseltä tai voi jättää ostamatta esim. silmälasit tai sopivat kengät, jos tarvitsee ne juuri oikeanlaiseksi terveyden perusteella. Tai puhelin/läppäri, joka on työkäytössä. Ja todellakin tiedän että lapset niitä puhelimen raaka-aineita keräilee, eli tuntuu kamalalta. Tuntui myös kamalalta ostaa sadetakkia tai paitaa kaupasta. Olen opiskelija ja maksoin 80e suomalaisesta college-paidasta, jonka raaka-aineet toki tuli muualta (suomessa mikään puuvilla kasva). Ei ollut rahaa ostaa koko vaatekertaa kotimaisena. Ja tässä vaiheessa tulee: 1) et tarvitse sitä paitaa/sadetakkia ja 2) osta kirppikseltä. No ok, olen vältellyt sen sadetakin ostoa jo viimeiset 5 vuotta, nyt ihan oikeasti ostan sen kun en jaksa kastua joka syksy. Olen ostanut viimeksi paidan 2v sitten, en ihan oikeasti voi mennä julkisesti reikäisissä paidoissa joka paikkaan. Ja mitä kirppikseen tulee - me asutaan nykyään alueella jossa ei ole kauppoja (matkustettiin 2h jo sadetakkia ostamaan) saati sitten todellakaan myöskään kirppiksiä. Paikallisella facekirppiksellä on hiljaisempaa kuin huopatossutehtaalla ja netistä 2hand tilaaminen on taas iso kynnys itselle (esim. Zadaa sovellus), koska pakko tuntea materiaali (eli koskea tuotetta), olla just sopiva mitoilta myös 151cm kääpiölle sekä olla teknisiltä ominaisuuksilta käyttökelpoinen seuraavat 10-20vuotta. Ja kyllä koen että olen huono ihminen ja vastuussa. Nykyajan nuorisorikollinen ei lintsaa koulusta, käytä päihteitä ja hakkaa porukkaa kadulla. Nykyajan badass ostaa h&mltä housut ja syö tonnikalapatongin. Ehkä myös kulauttaa jungle juice barin smoothien kurkkuun ja häpeää muovipurkkia/pilliä.

    On todella ristiriitaista kun joka teko on suunnilleen väärin ja joltain pois, mutta silti pitää yrittää jotenkin elää. Siksi koen että vastuu on meillä kaikilla, yksilöillä , yrityksillä ja yhteiskunnilla. Lainsäädäntö ja ihmisoikeudet nyt olisi ne ensimmäiset mitä pitäisi saada kuntoon joka maassa. Kuluttajat voi vaikuttaa siihen positiivisesti valinnoillaan. Ja kulutuksen voi lopettaa siinä vaiheessa kokonaan vasta kun tuottaa kaiken itse lääkkeistä rilleihin, ruokaan, vaatteisiin, elektroniikkaan, rakentamiseen, polttoaineeseen, liikkumisvälineisiin, sähköön, veteen jne. Sitä ennen me kaikki olemme kuluttajia halusimmepa tai emme. Vähentää kyllä voi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastuu on todellakin kaikilla tahoilla, eikä pelkästään yksilön harteilla. Tuntuu, ettei lainsääntökään muutu, ellei kansalaisten enemmistö ala sitä vaatimaan. Yritykset ja raha hallitsevat niin kauan kunnes tarpeeksi suuri ihmismassa kääntyy niitä vastaan ja pakottaa ne toimimaan oikein. Yksi ihminen ei saa suuryrityksiä muutamaan kurssia, mutta yhdessä saamme.
      Tuo on totta, me olemme kaikki kuluttajia, mutta voimme kuluttaa kohtuudella ja pyrkiä parempaan. Jokainen meistä voi tehdä yksilöinä vain parhaamme. Se riittää, vaikka aina ei jaksa tai tiedä miten pitäisi toimia. Joten ei stressata etteikö tehdä tarpeeksi, vaan ollaan ylpeitä ja iloitaan siitä mitä tehdään jo :) Ihanaa sunnuntaita sinulle.

      Poista
  2. Ekohulluuden seuraava taso.... ihanaa hirtehistä huumoria. Olen oman ekomatkani alkutaipaleella ja monesta onnistumisesta huolimatta lipsumisia ja tietämättömyydestä johtuvia mokia tapahtuu, varsinkin siis tavaroiden ja asioiden hankkimista tarkoitan. Yritän silti olla armollinen itselleni ja keskittyä niihin onnistumisiin sekä siihen, että muutosta tapahtuu ja muutoksen suunta on oikea.

    Mutta hulluudesta puhuttaessa, olen punninnut kierrätykseen menevän muovijätteemme kohta kaksi vuotta enkä ole varma, kannattaako sitä jatkaa. Jossain vaiheessa ostin pastaa pahvipaketissa, mutta kun tajusin, että kotimaistakin on tarjolla, päätin siirtyä lähempänä tuotettuun silläkin uhalla, että se on muoviin pakattua. Kun yhdelle kumartaa, toiselle pyllistää ja näitä esimerkkejä on vaikka millä mitalla. Parasta olisi keskittyä perunaan, mutta kuten todettua, olen ekomatkallani vasta alkumetreillä (ja teini-ikäiset lapset eivät hyväksy kaikkia muutoksia ainakaan purematta). Punnitsen myös sekajätteemme ja se tuntuu älyttömältä kun samalla yrittää siivota kotia ja karsia kaikkea ylimääräistä. Kun päätäää hävittää 30 vuotta vanhat muoviset pesuvadit, jotka ovat murtuneet käyttökelvottomiksi, nousee luku ihan uusiin sfääreihin. Ehkä palaan tähän punnitsemiseen parin vuoden päästä, tai ehkä jatkan ja keskityn siihen, paljonko saan prosentuaalisesti pienennettyä lukemaa. Ehkä olennaisempaa kuin joku tietty grammamäärä on asian tiedostaminen ja tässäkin edes ne pienen pienet askeleet.

    Rauhallista syyslomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tavoite ensimmäisen kuukauden seurata biojätteen määrää, sitten pyrkiä vähentämään sitä ilman suurempia ponnistuksia ja lisävaivannäköä arjessa. Mua alkoi ääneen naurattaa, kun luin sun kommentin. Ihana punnitsemishulluus sulla :D olenkohan matkalla sinne myös?

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit