Vuosi 2: Syyskuu 15
Olen alkanut miettimään, mikä olisikaan seuraavan vuoden tavoitteeni? Tälle vuodelle tavoitteenani taisi olla muovin ja roskan vähentäminen, mutta totuuden nimissä on sanottava että epic fail. Perheemme ruoka on edelleen yhtä muovitettua kuin aikaisemmnkin, mutta kierrätys onneksi toimii ja ruokahävikki pysyy pienenä. Ostamattomuus tietenkin on se kantava teema, mutta ehkä haluaisin poistaa otsikosta sanan mitään, sillä minulla ei enää ole minkäänlaista tarvetta ehdottomuuteen. Onkohan blogillani tulossa identteettikriisi ja se kokee tarvitsevansa uusia haasteita ja uudenlaista ravintoa palaakseen liekillä?
Somettomuus on ainakin iso teema. Vaikkakin välillä edelleen hukun puhelimeni syövereihin, niin yhä useammin se on jollain tavalla tavoitteellista ja myöhemmin palkitsevaa. Saatan etsiä seuraavaksi päiväksi työmatkoille uutta podcastiä, selata ideoita tilkkujen käyttöön ja etsiä reseptiä käyttääkseni minua luultavasti ikuisesti piinaavan kookosjauhon kaapista. Samalla lailla kuin ostamattomuus, niin somettomuuteen liittyy niin paljon henkisiä puolia ja pieniä lieveilmöitä, joita on vaikea kuvailla kuulostamatta höperöltä tai joltain entiseltä somen väärinkäyttäjältä.
Tietenkin haluaisin myös paneutua enemmän työmatkaliikunnan tuomiin etuihin. Taidan laittaa uuden listan tuohon kirjalistan viereen, johon laitan hyötyliikunnan kilometrit näkyviksi. Ehkä se motivoi muitakin kulkemaan työmatkoja (ja olettehan te nähneet kuinka kauan listat elävät blogissani -vain innostuksen suurimman roihun ajan). Ruokahävikki on edelleen teemana. Voisin siihenkin aiheeseen tarttua vähän syvemmin, nyt kun itse ostamattomuus on jo niin rutiinia, ettei sen kanssa tarvitse painiskella oikeastaan yhtään.
Välin kuva puusta. Ihan vaan siksi, että syksyinen ja tuulinen metsä on ihana. |
Edellistä lausetta kirjoittaessani tajusin jotain itsekin. Muutoksella kestää todellakin melkein kaksi vuotta muuttua niin arkiseksi ja osaksi elämää, ettei siihen tarvitse juurikaan käyttää ajatuksiaan. Muistan kun aloitin työmatkaliikunnan, vuosi meni kokeillessa ja painiessa sään, motivaation ja jos jonkinlaisen pulman kanssa. Toinen vuosi oli arkipäiväistymistä, ylläpitoa ja mielenkiinnon ylläpitämisen vuosi ja nyt jo useamman vuoden se on vain ollut. Samoin kävi vegaanisen ruokavalion kanssa jne... Innostus, päätös, alkuun paneminen, jatkuva mielessä pyöriminen, uuden opettelu, juurruttaminen, rutinoituminen, kyllästyminen, innostuksen ylläpito, motivoituminen arkisuuteen, päivittäminen, uusien näkökulmen etsiminen, uudelleen innostuminen ja lopulta vain osa arkea.
Kun uudesta asiasta tulee vihdoin osa arkea, alkaa itselleenkin olla armollisempi. Näkee ettei yksittäisellä pienellä asialla olekaan niin suurta merkitystä vaan jatkuvuudella ja kokonaiskuvalla. Ei ole mitään väliä ostanko kynän, jos todella sitä tarvitsen vaan ainoastaan sillä, että arki itsessään on mahdollismman ekologinen. Ei ole väliä, jos vahingossa syö maitosuklaapalan (vaikkakin jokin ääni päässä alkaa heti huutamaan), ei ole väliä jos joskus vetää herkkumättöähkyn, jos muuten elää suhteellisen terveellisesti ja työmatkapyöräilyputki ei ole kokonaan pilalla, jos vuoden suurimpana myrskypäivänä menee töihin jollain toisella kulkuneuvolla.
Onko vuoden teemanani armollisuus ja tasapainon löytyminen? Vai ehdinkö taas innostua ja syöksyä laput silmillä kohti seuraavaa tavoitetta? Onneksi tässä on monta päivää ja monta kilometriä työmatkaa jäljellä tätä toista vuotta miettiä blogin nimeä, ideaa ja aihetta. Ja otsikot, niihin haluan enemmän elämää sisälle.
Näköjään joka postaukseen on ilmestynyt pakollinen piirustus. Ihan vaan, koska minulla on taas aikaa piirtää. |
-Heidi
Pakollinen piirros on hauska ja nyttemmin jo suorastaan odoteltu lisä, joten jatka vaan! Ihanaa että piirtely on palannut puuhiisi :)
VastaaPoistaJee, kivasti sanottu piirustuksista :)
PoistaHienoa, että olet saanut noin pitkälle rutiiniksi työmatkapyöräilyn ja ennen kaikkea ostamattomuuden. Minun täytyy myös yhtä sitkeästi ryhtyä tälle ostamattomuuden tielle, koska en oikeasti tarvitse mitään uutta. Ne on vaan mielitekoja. 😊
VastaaPoistaJuuri niin, ne ovat vain mielitekoja. Hetkellisiä ajatuksia, joita ei tarvitse toteuttaa. Tsemppiä ostamattomuuden tielle 🧡
Poista