Vuosi 2: Heinäkuu 15

Lomalla olen saanut pitkästä aikaa ostohimoja. Varmaan sateinen sää tai pitkäkestoisempi kotona oleilu on saanut jälleen haluamaan jotain uutta. Verhot ehkä, lankaa (kaikki maailman langat tänne ja heti), kodinkoneita jne.. kaikkea on tehnyt mieli. Olen siis päättänyt ottaa omat neuvoni käyttöön ja vastustella himojani, sillä tiedän niiden perimmäisen syyn kumpuavan jostain muusta kuin tavaran tarpeesta.



Siankärsämöt kuivumassa. Kasvio edistyy muutama kasvi kerrallaan. Olen ollut yllättynyt mten paljon tunnen kasveja entuudestaan ja siitä, miten nopeasti uuden tunnistetun kasviin nimi häviää muistista. Siankärsämö menee yrttisuolaan, jonka ohjeen ystävä nappasi jostain ja teemme sitä joku päivä (tai vuosi). Olen myös joskus käyttänyt jalkakylvyissä ja hiushuuhteissa siankärsämöä.



1) Suursiivoa. Tämä on kaikkien neuvojen äiti, sillä siivottuasi kotisi putipuhtaaksi se näyttää paljon kutsuvammalta ja raikkaamalta (melkein uudelta). Tätä yritin hieman aloitella, mutta kuvateksteissä ilmenee hyvin miksei meillä ole siistiä.

2) Karsi turhaa tavaraa. Jotenkin se helpottaa aina kun levottomana ja tylsistyneenä jää taas  mielitekojen ja mainosten koukkuun. Huomaa taas miten paljon jo omistaa. Tähän kuin lisää suursiivouksen, niin avot. Kukapa haluaisi lisää tavaraa siivottavaksi?

3) Tee jotain. Urheilu ja ulkoilu auttaa aina kun on fyysisesti väsynyt. Mielikään ei ole levoton ja hae kyllästyneeseen oolotilaansa virikkeitä tavarasta ja ostamiisesta. 



Ystävän hutiostoslangoista neuloin minun uuden lempivaatteeni. 



Kesälomalla olen siis lukenut, neulonut, urheillut ja yrittänyt siivota. Ja yritän karsia tavaraa. Tosin huonolla menestyksellä, sillä vein kirjastoon käsityölehtiä ja samaisesta vaihtokärrystä nappasin käsityökirjan mukaani vain huomatakseni, että minulla on samalainen jo kotona (enkä ole ikinä tehnyt siitä yhtään ohjetta). Tämä siis kahden vuoden ostamattomuuden jälkeen. Edelleen tavaraa enemmäin kuin muistikapasitettia. Surullista :D



Tico tico -lankaa neljä värikästä kerää. Kauan olen miettinyt mitä näillä tekisin, mutta rohkeasti lähdin neulomaan ohuen ohutta neuletakkia töihin. Mtenhän minun harmaa ja musta sieluni oiken suhtautuu riemun kirjavuuteen? Tekee volttia, mutta joutuu nöyrtymään, sillä muuta takkia ei ole tulossa, sillä niin hiidasta tämä on. Langat lahjoituksena,  hutiostos ovat olleet nämäkin. Olen alkanut oikeastaan nauttimaan näiden vaikeiden kerien tuhoamisesta ja niiden saamisesta hyötykäyttöön.



Some-lakko lähestyy täyttä kahta kuukautta. Toisen kuukauden aikana ei ole kertaakaan tullut mielitekoa käydä Instagramissa. Facebookin olemassaolon olen jo unohtanut. Kavereiden ja ystävien puheissa huomaan välillä, että he olettavat kaikkien olevan siellä ja puhuvat asiasta tai kuvasta, josta en tiedä mitään. Mutta pysyn hyvin kärryillä, kun minulle kerrotaan asiasta erikseen ja näytetään kuva puhelimesta. Taidankin ottaa tavaksi käydä kerran kuukaudessa IG-tilillä ja selailla sitä kahvikupin ääressä sen ajan kun se kiinnostaa ja laittaa siten tauolle.



Koska puhelin ei vie aikaani ja en ole tauotta somen viihdyttävässä uutisvirrassa, niin olen alkanut puuhailla mitä erikoisempia asioita. (Ja tässä syy myösmiksi siivous ei etene. Aina on tärkeämpää tekemiistä). Tavaran karsintakierrokselta kaapista löytyi esikoisen yläasteen palauttamatta jääneet kirjat. Juuri viime viikolla ystävän kanssa pohdimme kuinka ihanaa olikaan avata uudet koulukirjat. Ne olivat kuin tehtäväkirjoja. Niinpä ajattelin tehdä kirjan tehtävät ja kerrata vähän englannin kieloppia.


Toinen ostamattomuusvuosikin on hyvää vauhtia kääntymässä loppusuoralle. Viime vuoden tavoin olen miettinyt mitä ostaisin, kun toinen vuosi tulee täyteen, mutta mitään erityistä tarvittavaa ei ole. Ensimmäisenä vuotena suunnittelin ostoslistaa pitkin viimeisiä kuukausia, mutta sellainen tarve on jo hävinnyt. Mieliteotkin ovat jälleen kurissa, kun olen polkenut kaikki matkani, urheillut ja puuhastellut mitä ihmeellsempä asioita. 


Englannin kirjassa oli pieni lisälukutehtävä, jossa kerrottin postcrossing-harrastuksesta. Muistin kaapssa olevan tyhiiä postikortteja ja kuin huomaamatta olinkin liittynyt mukaan ja lähettänyt postikortin Saksaan. Ostin siis postimerkkejä. Ja ostikin niitä samalla enemmän.  Ajatus, että saan ehkä postissa muutakin kuin laskuja innosti minua niin paljon, että päätin kirjoittaa muutaman kirjeen parille ystävälle, joita ajattelen usein. Emme tapaa paljoa. Ja nyt kun olen jättänyt somen, en voi stalkata heidän elämäänsä ja haluan kertoa millaisia polkuja omani kulkee. Taas yksi syy jättää kaikki kotihommat sivuun.


Yritän päivittää blogia useammin. Tuntuu, että olen puuhakkaampi ja luovempi ilman somea ja minulla ei ole aikaa kirjoittaa postausta, koska jokin asia on innostanut minua puuhamaan muuta. Pahoittelut siitä.

-Heidi

Kommentit

  1. Aloitin tämän vuoden alusta seuraamaan ihan kaikkia menoja ja ostoksia. Siihen kuuluu siis IHAN KAIKKI kuten asumismenot, bensa, lääkkeet, ruoka, vakuutukset, rahalahjat, passi ja henkilökortti, ja mitä nyt kaikkea elämässä onkaan. Olen huomannut että ei osteta paljoa mitään mikä menee kategoriaan "vaatteet, kodintarvikkeet, kosmetiikka" jne. turhat asiat vaan kyllä se suurinosa kulutuksesta on siellä pakollisissa asioissa ja niistä tulee enemmän hiilijalanjälkeä. Nyt teimme asumisratkaisuja niin, että pääsemme miehen kanssa Sitran kestävän talouden tasolle. Se ei onnistu jos asuisimme esim. Omakotitalossa tai omistaisimme auton. Eli meillä tää ostosten seuranta johti siihen että ihan sama ostetaanko vuodessa 2 vai 3 saippuaa jos suuremmat haitat tulee esim. asunnosta. Oli aika herättävää! Olen niin iloinen kun ollaan nyt vihdoin kestävällä tasolla ja meidän materiaaliset ostokset painottuu tosiaan siihen passiin tai lääkkeisiin. Jää rahaa ylimääräisiin palveluihin kuten hierontaan tai siivoojaan, niistä kivempi maksaa kun esim. isoja asumismenoja tai autoa. Tuntuu hyvältä että meidän elintaso on nyt parempi (jää paljon enemmän rahaa käteen) ja teemme myös oikeasti isoja ekologisesti kestäviä ratkaisuja! Tietenkään emme ole täydellisiä tässä, mutta helpottavaa kun isot linjat on kunnossa niin ei haittaa niin paljon jos ostan kasvonaamion tai kivan huonekasvin kerran pari vuodessa! Seuraava haaste onkin sitten ruoka, sillä vaikka syömme kotimaista ruokaa ja kasvisruokaa, niin olemme silti aika herkkupeppuja :D Tää sun ostamattomuushaaste oli yhtenä innoittajana näille meidänkin muutoksille, joten on ollut kiva seurata sun prosessia! :D Me ei pyritä täydelliseen ostamattomuuteen, koska en voi olla ostamatta lääkkeitä, hammastahnaa, henkkareita, vakuutuksia tai jotain "turhaakin" välillä, mutta on ollut tosi hyvä pitää tälläistä seurantaa ja huomata, että todellisuudessa ostetaan tosi vähän tavara "hömppää". Laitetaan sitä enemmän aineettomiin asioihin tai palveluihin - ja moni ihmettelee miten meillä on varaa siihen (esim.käydä joka viikko hieronnassa, ottaa siivooja, syödä usein ravintolassa, ostaa kalliimpaa ruokaa jne. - ei todellakaan olla millään huipputuloilla eläviä, itsekin opiskelen päätoimisesti), mutta tuntuu että ihmiset kuluttaa paljon varallisuuttaan materiaan ja turhaan osteluun! Tulojen ja menojen seuranta on kyllä todella kätevää ja kaikkien pitäisi kokeilla vähintään vuosi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni lääkkeet, henkkarit ja palvelut ja bussiliput ym..eivät ole niin sanotua ostamista vaan välttämättömyyksiä tai palveluja. Bussilipun ostaminen on maksu palvelusta. Ja senkin voi tehdä kätevästi puhelimella. Joten kyllä täydellistä ostamattomuudesta voi puhua vaikka jotain ostaakin. Se on järkyttävää ja palkitsevaa huomata mitä turhuutta suurin osa kuluttamisesta on. Aivan ihana teidän projekti ja kiitos että sain olla innoittamassa.

      Poista
  2. Olisin kiinnostunut kuulemaan miten olet kokenut lapsiin liittyvät ostokset? En siis tiedä, oletko kertonut minkä ikäisiä lapsia sulla on, ei ole ainakaan jäänyt mieleen, enkä tarkoita että tarvitsisi mitenkään listailla ikiä tai mitä heille on ostettu ja milloin.
    Vaan enemmänkin sitä, että onko ollut vaikeaa ostaa lapsille, kun on ostolakossa ja millaisia fiiliksiä lasten tarvitsemat ostokset ja tavarat herättää.
    Kun minulla tulee ainakin suurin osa ostoksista lasten tavaroista, lähinnä vaatteista, joita on pakko ostaa kun entiset hajoaa/menee pieneksi. Ja meillä kuitenkin vaatteet kiertää tehokkaasti isommilta pienemmille ja nuorinkin on jo koulussa, joten vaatekoko ei ihan joka kuukausi muutu.
    Silti lapset kasvaa ja sen myötä uutta joutuu hankkimaan. Plus harrastuskamat ym siihen päälle, aina uudessa koossa.
    Jotenkin lapsille on kivakin hankkia tarpeeseen, kun ovat iloisia uudesta paidasta tai vastaavasta ja meillä eivät hirveästi turhaa pyytele mutta aikaa ja vaivaa se vie, varsinkin jos yrittää panostaa ekologisuuteen.
    -kata

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla vanhin lapsi on 17v ja nuorin 11v. Kaksi vanhinta olivat jo isoja projektin alkaessa ja heille olen antanut rahaa. Nuorinkin on itse ilmoittanut vaatetarpeensa ja miettinyt tuotteen ja olen antanut rahan. Harrastustavaroissa sama. Nuoremman vaatteita olen paikannut, teinit eivät halua sitäkään, mutta tuovat käytöstä poistuneet vaatteet minulle uudelleen käsiteltäviksi (=silputtavaksi). Paljoa lapset eivät pyytele mitään, joten koen onnistumista siinä miten tarkkaa harkittuja heidän ostoksensa ovat. Vanhin on töissä koulun ohella ja kesän ja hänen palkkansa lentää kuin tuhkatuuleen, mutta nauttikoon työnsä tuloksista kuten haluaa. Minusta tärkeää on, että nuoret saavat valita itse. Kuten ruoankin suhteen. Olen itse vegaani ja kokkaan kasvisruokaa, mutta jos lapseni tulevat mukaan kauppaan ja haluavat itse kokata, voivat he syödä mitä haluavat, vaikkei se minua miellytäkään. Pienten lasten kanssa on helpompaa hallita koko tilanne, mutta isompien kanssa tärkeintä on löytää keskitie ja toivoa, että alitajuntaan on riittävästi jäänyt ekologisia ajatuksia, joita voivat sitten ottaa käytäntöön kun siltä tuntuu. -Heidi

      Poista
  3. Moikka! Mulla on sulle yksäri, onko tuo aikalailla@gmail.com oikea osoite? Kun ei viesti lähde millään etiäpäin...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit