Vuosi 2: Kesäkuu 24

Eilen loppui IG-tauko. Se tuntui ristiriitaiselta. Toisaalta halusin heti laittaa kuvan ja ilmoittaa, että täällä sitä ollaan. Olen tätä mieltä, tehnyt näitä asioita ja haluan saada huomiota. Sanoa, että olen elossa, ajankohtainen ja mielenkiintoinen. Toinen puoli sanoi itselleni, että huomasitko miten mukavaa oli olla ilman sosiaalista mediaa? Keskityit omaan elämääsi, olit enemmän läsnä hetkessä, et verrannut itseäsi muihin tai kuluttanut aikaa vain selailemalla muiden elämää ja mielipiteitä.



Tässä sitten IG-kuva, jonka latasin kuukauden jälkeen ilmoituksena itsestäni. Olemme aamupalalla pojan ja miehen kanssa Porkkalanniemessä. Kaurapuuro ja aamukahvii antavat odotuttaa itseään. Ihana hetki.


 Latasin Instagramin ja laitoin kuvan. Ja istuin tukikohtaani nojatuoliin ja uppouduin selaamaa kuukaden aikana tapahtuneita asioita. Suurin humio on se, ettei sillä ole oikeastaan väliä, että on ollut poissa. Kuvien ja uutisten virta jatkuu muuttumattomana, vuolaana ja samankaltaisena. EN menettänyt mitään, vaikka pelko oli ajoittain suuri. Oikeastaan sain enemmän. Huomaamatta istuin puhelimen ääressä tunnin ja säikähdin. Ja poistin IG:n puhelimesta. Ehkä jatkan vielä toisen kuukauden.



Yhden yön retki. Pojalle seikkailu, meille rauhoittumista ja yhdessäoloa. Porkkalanniemi on aina yhtä kaunis luonnoltaan.


Olemme lähdössä kohta kahdeksi viikoksi miehen kanssa reissuun. Emme uskaltaneet ottaa kimppakyytiläistä, koska emme osanneet sanoa kuinka täyteen pieni automme tulee teltoista, urheilutavaroista, herkuista, ruoista ja muista retkeilytavaroista. Yritämme kuitenkin pakata niin, että tilaa jäisi mahdollisille samaan suuntaan matkaaville. Matkakohteena on Lofootit ja yövymme teltassa koko reissun. Tänään olisi tarkoitus päästä mahdollisimma pohjoiseen. Varusteet ovat valmiina. Ainoastaan makuualustani aiheuttaa hieman päänvaivaa. Se on sellainen vanhanaikainen solumuovinen ja ohut. Mieheni halauaisi, että ostaisin paremman (ja nukkuisin paremmin, jotta hänkin nukkuisi paremmin). Jokin minussa kieltäytyy ajatuksesta. Minulla on ollut ilmatäytteinen alusta ja se puhkesi. Solumuovi ei ole koskaan jättännyt minua pulaan, vaikka vaatiikin enemmän totuttelua oman pehmeän sängyn jälkeen. Käymme varmasti asiasta keskustelua (jälleen kerran) pitkin ajomatkaa. 


Pitäisi olla siivoamassa kotia lähtökuntoon, mutta minä se istun koneella ja kuvaan virkkaamaani huivia. Ei onnistu värit, eikä asettelu. SIlti yksi lempituotoksistani. Virkkauspinta on kaunis, huivi ohut ja lämmin ja sain upotettua kaikki ohutta lankaa olevat pienet epämäräiset kerät tähän.



Laitan matkakertomuksen ja kuvia, kun saavumme kahden viikon kuluttua kotiin. 

-Heidi



Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit