Vuosi 2: Maaliskuu 5

Vaikka olenkin ollut tauolla niin kulutustottumukset ja ympäristöasiat ovat olleet mielessäni. Olen paljon yrittänyt pohtia sitä, mitä voisimme tarjota ihmislle kuluttamisen tilalle. Totta kai perusasioita on ostettava ja rikkinäisten sählytossujen tilalle on saatava uudet, jotta pääsee kentälle. Mutta niin suuri osa kuluttamisestamme on vain pelkkää kuluttamista, itsemme hemmottelua, statusta ja merkityksellisyyden etsimistä.




Siivousaineena käytän etikkaa. Usein marinoin etikkaa sitruunan kuorissa, jotta siihen tulisi hieman raikkaampi tuoksu. En tiedä voiko etikan tuoksulle mitään oikeasti, mutta onneksi se haihtuu käytössä nopeasti pois. Laitan lorauksen etikkaa suihkepulloon ja täytän vedellä ja puhdasta tulee. Tässä kaapista löytämäni kuivatut puna-apilat etikkaliemessä marinoitumassa. Toivottvasti tarttuu kukkaistuoksua. Väri on ainakin kaunis.



Tarvitaan jokin kampanja, joka esittelisi ihmisille ostamiensa tavaroiden hiilijalanjäljen. Koko tuotteen elinkaaren aina raaka-aineesta jätteeksi. Ehkä tulevaisuudessa alkaisimme nähdä ylikuluttamisen jopa rikollisena. 



Puna-apiloiden takana piilotteli purkki kuivattua nokkosta vuodelta 2017 :O Niinpä tällä viikolla on syöty lettuja, leivottu sämpylöitä ja sotkettu nokkosta kastikkeisiin. Kaappien pitää olla tyhjät ennen kesäkuun alkua, että uudet nokkoset mahtuvat sisään.



Niinpä olenkin toivonut, että yltäkylläisen kuluttamisen ja ympärstön tuhoamisen sijaan alkaisimme ihannoimaan hieman ehkä vanhanaikaisiakin hyveitä. Sivistystä, viisautta, hyväntekeväisyyttä, yhteisöllisyyttä. Ihailtavin henkilö ei olisikaan eniten elämäntavallaan ympäristöä kuluttava tähti, vaan hyvin avarasydäminen ja viisas ihminen jonka puoleen voisi kääntyä  tarvittaessa. Tai ihminen, joka menestyy elämässään niin hyvin, että hänelle jää käteen enemmän kuin olisi kannattavaa kuluttaa ja hän tekeekin hyväntekeväisyyttä tai henkilö, joka panoksellaan kasvattaa yhteisön hyvinvointia (oli yhteisö naapurusto, lähiö, koulu tai kaveriporukka). Sivistystä, viisautta, hyvää sydäntä ja yhteisöllisyyttä on vaikea kaupallistaa ja niistä ei synny ylimääräistä materiaa. Siksi ne varmasti tuottavat enemmän onnea, kuin kuluttaminen. Kaikille.




Ilmainen pöytä saapui kotiimme. Tässä nelijalkainen laadun tarkastaja käy läpi hiontajäljen ja sitten vain maalia pintaan. Meillä on pieni keitiö, johon on ihanaa saada pieni pöytä. Ilmainen. Kunhan vaan haette pois. Paljon ei ole huonekaluilla tai tavaroilla arvoa, kun ne poistuvat muodista tai siihen tulee pieniä elämisen jälkiä.



Ehkä pinnallisen ja yksilökeskeisen ympäristöa tuhoava elämä on huipussaan ja vihdoin olemme valmiit kohtaamaan ylikuluttamisen jäljet. Ja ehkä muuttumaan ihmisinä. Ainakin itse toivon näkeväni ennen vanhuuden viimeistä henkäystäni sen päivän, että peppukuva (vaikka maailman kaunein beba olisikin) tai setelipyssy-video saa vähemmän tykkäyksiä, kun joku sivistyksen lause ja hyvyydenteko. 

Pitää varmasti elää pitkään.

-Heidi

Kannattaa katsoa! Timo Rissasen haastattelu. Kiertoon.

Hei oikeasti  katsokaa nyt tätä mielikuvituksellista ja inspiroivaa tapaani otsikoida tekstejäni. Kerrassaan hurmaavaa. Anteeksi. Kolmas vuosi olkoon otsikoinniltaan aivan jotain muuta. Lupaan.



Toinen laadunvalvoja tarkistamassa afrikan kukkien tasalaatuisuutta ja värimaailmaa. Taitavat olla kaikken alojen asiantuntijoita.

Kommentit

  1. Tähän vaikuttaa varmasti se millainen lähipiiri itseä ympäröi. Mainitsemasi arvot/hyveet kuten sivistys, koulutus, yhteisöllisyys, auttamisen halu, ihnisten ja ympäristön arvostus, henkinen hyvinvointi jne. on omassa lähipiirissäni korkeita arvoja. Enkä puhu pelkästään perheestä/ystävistä vaan myös ammattialastani (niistä kahdesta, joihin olen kouluttautunut) ja liikuntaharrastuksistani, joissa keskitytään fysiikan lisäksi myös pedagokiseen oppimiseen ja henkiseen kehitykseen. Viime aikoina olen lukenut paljon lastenkirjoja (heh), jotka palaavat moraalisten kysymysten äärelle. Harry Potteriinkin saa uuden ulottuvuuden tarkastelemalla kirjaa mm. Elämän arbojen arvojen, etiikan, hahmojen sosioekonomisen aseman ja materiaalisen omistanisen näkökulmasta haha :D Nojoo, mutta vaikka oma lähipiirini arvostaa enemmän ihmisen henkistä ja sosiaalista pääomaa, niin materiaalinen maailma tunkee varsinkin somesta ja muusta mediasta esille. Jotkut ihmiset edustavat myös itse materiaalisia arvoja, jonka välillä huomaa, mutta se on enemmän jonkinlaista epävarmuutta itsestä kuin aitoa onnea materiasta? Tottakai itsekin arvostan tietyssä mielessä materiaa (onhan nyt esim. Kiva olla puhelin jolla lukea ja kommentoida tätä tekstiä), mutta käytännössä minulle on ihan sama mikä puhelin se on kunhan vaan toimii! Tuntuu että jos ei itse välitä materiasta niin muidenkin ihmisten mielenkiinto sitä kohtaan katoaa. Okei kaverini eivät postaile kuvia pepustaan ja minun olisi hankala kuvitella peppukeskustelua heidän kanssaan, mutta suurimmaksi osaksi jokainen ihminen haluaa tulla kuulluksi itsenään eikä materian kautta. Minun kanssa on ihan turha puhua mistään vaate tai designmerkeistä (en tosiaan tiedä miltä ne näyttää?! Ellei logo lue isolla jossain) tai luksus lomamatkoista kun kyselen aina paikallisten oloja tai eläinsuojelukysymyksiä (ja tylsistyn jos vastauksena saan vaan tietoja hotellista tai shoppailupaikoista). En siis ole kovin hyvä materiaalikeskustelija ja kun ihmiset huomaavat sen, niin esitys tavallaan katoaa (koska miksi kehuskella materialla jos toinen ei tajua siitä mitään?). Somessa olen poistanut paljon materiaaliin keskittyviä henkilöitä ja vaihtanut niitä omaan pikku somekuplaani sopivaksi hih :D Silti tiedostan että on paljon ihmisiä, jotka ajattelee materiaa tai statusta (niin on tainnut olla koko ihmisen historian?) En jaksa itse välittää siitä. Monesti olen esim. Koulussa huomannut että ne statustyypit on tosi epävarmoja ja tylsiä ihmisiä. Omat kaverini taas nauravat ja pelleilevät ja meillä on hauskaa. Somekuva on usein aika erilainen kun todellisuus kun tuntee ihmiset oikeasti :D Omassa somessa olen miettinyt pitäisikö alkaa enemmän postailla kaikkea "järkevää" vai tyydynkö vaan läimimään kerran vuodessa koiran nassuja kuten tähänkin asti heh :D Onneksi oikea elämä tapahtuu aina somen ulkopuolella ja toistaiseksi en ole nähnyt kenenkään peukuttavan kenenkään pyllyjä livenä (ellei humalaisia läähpuuh ukkeleita lasketa) tai ulkomailla keikistelevän aurinkorannalla drinksu kädessä epänormaalissa asennossa (sen sijaan 90% tuntuu olevan keski-ikäisiä kärähtäneitä pariskuntia ja huutavia pikkulapsia). :D Reppureissuilla en ikinä ehdi sometella (koska wifi puuttuu), mutta voisihan sitä joskus lätkäistä huvin vuoksi jonkun hikisen lippiskuvan (kerran tein saman oman salitreenin jälkeen punaisella naamallani kun olin ensin katsellut tarpeeksi meikattuja "treenikuvia") :D Se oli hauskaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän varmasti kenelläkään ole ylimmäisenä elämän arvona elää ylikuluttamalla tai elää niin leveästi, että tuhoaa elämänsä aina myös 10-100 ihmisen edestä luonnonvaroja. Mutta tosiasia on, että se on menestyneen ihmisen julkinen kuva ja se on monen unelma. Onnistua niin hyvin elämässä että voi ostaa kaiken mitä mieli tekee 🤔 ja some ruokkii tätä. Onhan some kuitenkin oiva mainostaja. Mutta mahtavaa, että aihe herätti sinussa paljon asiaa. <3 ja toi on niin totta, että elämä on puhelimen ulkopuolella

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit