Vuosi 2:Tammikuu 27

Olen ollut neljä kuukauttta ilman Facebookia. Lopetin sen vain siksi, että se tuntui vievän niin paljon aikaani. Saatoin päivässä viettää useammankin tunnin selaten itselle tuttujen ja tuntemattomien mielipiteitä ympäröivästä maailmasta. Selasin kirpputoriryhmiä ja erilaisia ryhmiä, joissa puhuttiin minua kiinnostavista aiheista. Aina löytyi uusi mielenkiinnon aihe, jokainen ryhmä vei astetta pidemmälle. Tokihan niistä saa tukea, neuvoja ja ideoita. Pahimmillaan ne muodostavat kuplan, jossa ihminen ympäröi itsensä samanmielisillä porukoilla ja saattaa eriytyä ympäröivästä ympäristöstä. 

Mitä on tapahtunut, kun jätin Facebookin pois? Aluksi tuli lisää aikaa. Tuntui, että päivässä ehti tehdä niin paljon enemmän. Välillä ahdisti, että en tiedä mitä maailmassa tapahtuu. Jään ulkopuoliseksi ja kukaan ei enää koskaan muista olemassa oloani. Oikeasti pidän samalla tavalla ystäviini ja perheeseeni yhteyttä, jopa enemmänkin, koska aika ei kulu tuntemattomien elämän seuraamiseen. Kukaan läheinen ei unohtanut. En kaipaa ollenkaan ihmisten ilkeilyä, pätemistä ja riitelyä. Ainoa mikä on oikeasti kätevä ja hyvä, on alueelliset kirpputoriryhmät, jos haluaa myydä tavaraa. Niitä olen kaivannut.



Viime viikon ruokalista. Onnistuin aika hyvin pysymään listassa ja ruokahvävikkiä syntyi hyvin vähän. Tänään valmistellaan tulevan viikon ruokalistaa ja käyn kaupassa. Helpottaa arjessa kummasti,kun kaupassa käynnit rajoittuvat yhteen kertaan viikossa. Jos haluaa välttää sen yhdenkin kerran,niin valmiin ruokalistan kanssa on helppo tilata puuttuvat aineet myös kauppapalvelusta.



Kuplani on alkanut rakoilla. Siinä missä Facebookissa ympäröin itseni omien mielenkiinnon kohteiden kanssa ja tuntui, että kaikki ympärillä oli aktiivisia, ympäristöasioista kiinnostuneita ja motivoituneita, niin arkielämässä huomaan, että ympäristöasioissa tulee tehdä aivan ruohonuuritason työtä. Moni ihminen ei edelleen kierrätä roskiaan yhtään. Ympäristöasiat koetaan luopumisena olemassa olevasta elintasosta, vaikeina ja tylsinä. Ja jos aihe ei yhtään kiinnosta, niin tottahan se on. Omien roskien lajittelua, jopa pesemistä, kokkausta nahistuneista paprikoista, omien asioiden ja pussien mukana kantoa ja julkisia kulkuvälineitä. Kaikki se ostamisen ja kuluttamisen kimallus, helppous, hyvän tuoksuisuus, uuden paketin avaaminen, mielitekojen nopea täyttäminen ja omista jätteistä eroon pääseminen työntämällä ne samaan pussiin, se houkuttelee niin paljon enemmän.



Jäätävään kylmyyteen tarvittiin lämmikettä. Ei mitään värikästä oli toive ja minulla on vain räikeitä jmälankoja. Niinpä sisäosassa on kaikki pikkujämät iloisesti sekaisin ja päällinen kahdella vihreällä.





”Ympäristöihmisille on annettu kommunistin imago. Heitä varten on sanontakin 'green on the outside, red on the inside'. Moni amerikkalainen ajattelee, ettei valtion pidä puuttua ihmisten asioihin. Mutta ilmastonmuutos on globaali ongelma, jonka ratkaisemiseksi valtion on puututtava asioihin. Kun ratkaisu ei sovi omaan identiteettiin, kumpuaa suuri tarve kyseenalaistaa koko ilmastonmuutos.”


Kuplani puhkeamisen jälkeen olen huomannut myös, että ympäristöasiat huolettavat ja kiinnostavat myös heitä, jotka eivät ehkä osaa, jaksa, eivät koe ympäristöasioita omaan kuplaan sopiviksi tai viitsi tehdä mitään omien kulutustottumusten muuttamiseksi. Se tuntuu niin vaikealta ja pitäisi olla tällainen äärimmäinen hörhö (kuten minä kuulemma olen), jotta kannattaa tehdä mitään. Väärin. Jokainen voi tehdä jotain ja jokainen elämäntapamuutos alkaa pienestä. Ympäristöasioiden imagoa pitäisi muuttaa rennommaksi, kannustaa puhumaan ilman tuomitsemista ja paheksuntaa. 





Vihreä oli siinä ja siinä, ettei sekin ollut liian värikäs. Kelpasi kuitenkin,kun kylmät kädet on kurjempi asia kuin väärän väriset lapaset. Seuraavat on sitten kuulema syytä olla harmaat tai mustat :D



Olenkin havainnut, että ilman samanhenkisiä ryhmiä olenkin aika marginaali-tapaus. Suurin osa ihmisistä, joiden kanssa päivittäin keskustelen on ympäristöasioiden kanssa hyvin erilaisessa tilanteessa. Ja se on ollut hyvä huomata. Tarvitaankin ruohonjuuritason kannustamista ja keskustelua. Aikaa kuunnella, sillä ihmisllä on kova huoli ympäristöstä, vaikkei se huoli ole muuttunut käytännönteoiksi ja kannustusta. Millaista iloa tuottaakaan se, että joku ilmoittaa alkaneensa lajitella roskiaan, jättänyt ostamatta jotain tai valinnut ekologisemman vaihtoehdon. 

-Heidi

PS. Olen siis kuitenkin täyttänyt pikkuhiljaa puhelintani korvaavilla sovelluksilla. Eihän kukaan jaksa olla ahkera 24/7, vaan tarvitaan hetki omaa rauhoittumisaikaa puhelimella.


Housut on valmiit. Hieman isot vyötäröltä ja taskuissa muutama virhe, mutta en lähtent korjamaan. Ihanaa, että on housut, vaikka pari ensimmäsitä päivää arastelinkin väriä. Aluksi ne tuntuivat mummoilta, mutta silmä tottui ja koko ajan tykkään enemmän. Vanha pellavakangas. Note to myself: Vältä ruutukangasta viimeiseen asti. Kohdistaminen on aivan järkyttävän työlästä. Fiilis: Aluksi blaah ja mummot. Nyt jee, jee!



Kommentit

  1. Seurailen somessa vähän eilaisia ryhmiä, ettei ihan urautuisi aina samoihin ajattelumalleihin. Ekoryhmät on alkaneet kyllästyttää kun siellä tapellaan jostain ekologisimmasta hammastahnatuubista ja panikoidaan jos se on muovia (näitä ihmisiä voisi paukauttaa päähän tutkimuksella, jossa selkeästi on todettu muovin olevan hiilijalanjäljeltään paras materiaali kertakäyttötuotteissa). Eniten seuraan nykyään ammatillisia tahoja, koska niissä on jotain järkeä :D Monilta kun tuntuu puuttuvan edes alkeistason ympäristökoulutus. Alan huolestua yleisesti koulutuksen tasosta kun seuraan mm. Vegaani, zero waiste ja muita "muoti-ilmiö"-ryhmiä. Okei osa asioista on ihan ok, mutta osassa ei ole mitään järkeä tai ne on suorastaan epäekologisia vaihtoehtoja (mm. pakkaamattonat vihannekset tai metallin/lasin käyttö kaikissa pakkauksissa).

    Töiden puolesta seuraan monia vähävaraisten ryhmiä, joissa ihmisillä ei ole varaa perus ruokaan, vaatteisiin tai hygieniatarvikkeisiin. Sitten alapuolella toisessa ekoryhmässä kysytään "vinkkejä ruokahävikin minimointiin" tai tapellaan hammastahnatuubista. Tuntuu kuin lukisi kahdesta ihan eri maailmasta. Kuluttamiseen liittyvät ongelmat tuntuvat keskittyvän hyvätuloisiin ihmisiin, jotka asuvat omakotitaloissa, ajelevat joka päivä autolla, ostavat vaatteita uutena jne, vaikka he samaan aikaan moralisoivat köyhempiä ihmisiä halvasta jauhelihapaketista, kun ohnan "kaikilla varaa valita". Ja sitten vielä sanotaan, että kuluttaja valinnoilla pitäisi ratkaista asioita. Jos ymmärtää mitään yhteiskunta-, talous- ja ympäristöpolitiikasta, niin tietää, että yhteiskunnalliset linjaukset ja poliittiset päätökset ovat tehokkain tapa muuttaa tilannetta. Esimerkiksi meidän toinen asunto on paikkakunnalla, jossa ei lajitella metallia sekäjätteestä (jep....) no ei kyllä aleta roudata metallia hsyn alueelle, koska liikutaan junalla xD Uudellamaalla on siis todella iso alue, missä metalli menee suoraan sekajätteeseen, koska ei ihmisiä voi velvoittaa lajittelemaan jos jätehuolto ei mahdollista sitä. Tämä yksi esimerkki siis.

    Hienoa että ihmiset on kuitenkin kiinnostuneita ja haluavat muutosta! Olen tosi ylpeä oman perheen elintavoistamme, sillä kaikkien mittareiden ja laskureiden mukaan kulutuksemme on tosi vähäistä. Asumme konpaktisti kerrostalossa, meillä ei ole autoa, julkiset toimii, syömme kasvispainotteisesti kotimaista ruokaa satokausikalenterin mukaan, meillä ei tule ruokahävikkiä, ostamme lähinnä ruokaa (ilman ostolakkojakin olen ollut ostamatta vahingossa mitään materiaa 3kk ja mieheni 6kk), emme lentomatkusta, ei ole lapsia eikä lemmikeitä, käytämme ekopesuaineita ja kestorättejä, en meikkaa tai värjää hiuksia, emme edes käy kokovartalo suihkussa jokapäivä (koska turhaa). En siis rupea stressamaan vaikka hammastahnan tai muovisen wcharjan ostosta, koska kokonaisuus on tärkein. Meistä ei tavallaan edes huomaa, että eletään mitenkään "ekosti" ja monet kehuu vaatteita, hiuksia sekä sisustusta :D Ärsyttää sellainen stereotyyppinen hippimäisyys, jonka pitäisi vissiin huokua kilometrien päähän jos tekee ekovalintoja. Monet saattaa yllättyä, että ollaan tehty monet sisustus ja rempparatkaisut ekologisesti, mutta modernisti. En tiedä onko nämäkin niitä kuplia, joihin ihmiset jumittuu? Olisi paljon kivempaa nähdä "normaaleja" ihmisiä ja perheitä tekemässä arkivalintojaan, eikä aina äärimmäisiin juttuihin vedettyjä projekteja. Niitäkin on kiva seurata, mutta uskon että monilla ei ole mahdollisuutta tai halua siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kommentti! Sai ainakin itselleni paljon ajatusta kertomistasi asioista. Seuraan myös facebookissa monenlaisia ekoryhmiä. Niiden samanlaiset aloitukset meinaavat kyllästyttää. Itse olen herännyt aiheisiin vasta viime vuoden puolella ja olen kovasti ruvennut kyseenalaistamaan omia tapojani (kuten jokapäiväistä vartalo pesua saippualla), vaikka aiemminkaan en ole matkustellut ulkomailla on kotimaa matkailu ruvennut kiinnostamaan kovasti.
      Itse olen vartavasten aloittanut myös vuoden ostolakon, koska itse koen tarvitsevani sellaista jotten osta turhia tavaroita tai ettei kaapissa ole odottamassa monta erisaippua vaan koska oli niitä kiva ostaa.. Vaikka itse en ole hurja kuluttaja voin luetella paljon ostoksia mitä olisin voinut jättää ostamatta aiempina vuosina. Koen kuitenkin tärkeäksi oman heräämiseni vaikka se olisikin toki voinut tapahtua aiemmin.
      Kuitenkin pärjäisinkö oman ekologisen elämän kanssa ilman facebookin ekoryhmiä..varmasti ja ehkä voisin kokeilla myös facebook taukoa. Se olisi varmasti myös vapauttavaa.

      Nyt koen myös tärkeäksi puhua ystävien kanssa esim. juurikin kierrättämisestä ja olen huomannut monen ystäväni miettineen asiaa ja kovasti haluaisi omaa kierrätystään parantaa. Yritän kannustaa ja antaa vinkkejä kierrätykseen.

      Poista
  2. Ihastuin tuohon lapasideaasi kovasti, kun katsoin kuviasi ig:n puolella. Samoin nuo housut ovat hyvän näköiset.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit