Vuosi 2: Marraskuu 15

Mieli on jälleen vääntynyt haluamislinjalle. Haluan kaiken. Ja kaikkea. Meikkejä, krääsää, vaatteita, koruja jne.. Kaikkea, jotain, ihan mitä tahansa. Uudet hiukset, naaman ja energiaa :D Pimeydessä ja energian ollessa miinuksella isosti haluaa piristystä jostain, Sokeria. Antakaa sokeria heti. Kurjaa, että kaikki nopean piristyksen keinot itsellä ovat ns. huonoja valintoja. 



Vagaaninen pähkinämuffini <3 Juuri sitä mitä kaipaisin joka välissä. Makeaa ja lisää makeaa. Sellainen ruuhka ja sähellys kassalla, etten huomannut kieltäytyä tuosta suklaakarkista siinä kassalla. Tekisi mieli leipoa lisää tällaisia kotona, mutta onneksi joku järjen ääni huutelee sisälläni, että nyt nainen hillitse itsesi. En tiedä etsivätkö muutkin lisäenergiaa makeasta, vaikka tietäähän sen, että sillä on pitkässä juoksussa ihan päinvastainen vaikutus.


Yksi syy mielitekoihin on tyttäreni kanssa viettetty aika. Hänen toiveesta olemme vietäneet yhdessä aikaa kierrellen kaupoissa ja istuen kahviloissa. Ja rakas tyttäreni jaksaa hipelöidä jokaista tavaraa. Kuin oikein ihailee kaikkea kiiltävää, kauniisti pakattua ja uutta, niin väkisin tuntee tarpeen kasvavan sisällään. Olenkin aina halunnut oikeastaan aivan kaikkea. Tämä himo onneksi loppuu aina kaupasta poistuessamme, mutta mitä pidempiä nämä yhteiset hengailuhetkemme kestävät sen suuremmiksi ostoshimot ja tarpeet kasvavat. Seuraavaksi päätimme mennä museoon ja syömään. Ylistys ja kummarrus joka ilman suuntaan. En tiedä koska olisin sortunut hymiökorviksiin tai hot dog-kuusenkoristeeseen, vain siksi että olen tuijottanut niitä kirkkaissa valoissa useita minuutteja.




Ihana valopilkku arjessa on huomata opiskelukaverin roskattomat ja vegaaniset eväät :D Itsetehtyjä banaani-kaura-maapähkinä-paloja. Jee, tästä minäkin sain motivaatiota ja inspiraatiota. Jätin myös leipomatta muffineja ja teen jotain tällaista itsekin.



Vielä olen pysynyt ostamattomuudessa, mutta joka kerta on tullut uusi toive kirjeeseeni joulupukille. Siitä on onneksi helpompi järkeillä turhat mieliteot pois yksi toisensa jälkeen. Toivon, että lista lähtee liikenteeseen sisältäen toiveet museokortista, "siivouskuponkeja"-lapsilta ja kakkumaskarasta (tämän huomasin tarvitsevani tänään kaupassa, kun kaupan peilistä katsoi takaisin aika ankea eukko). 




Kaupungilla jaettiin maistiaisia. Ihan kiva välipala, mutta aika jäätävä määrä roskaa yhdestä yhden ihmisen suupalasta. Ei jatkoon. Oma tuorepuuro vain illalla lasipurkkiin, jääkaappiin muhimaan ja aamulla laukkuun. Älä unohda ottaa lusikkaa mukaan.



Aamuisin töihin ja kouluun mennessä olen yrittänyt miettiä kaikkea positiivista tästä kiireisestä ja pimeästä vuoden ajasta. Ainakaan maahan heitetyt roskat eivät näy työmatkalla, kun mennessä ja tullessa on pimeää. Kotona voi  riittää, että siivoaa suurimmat sotkut ja laittaa tunnelmavalot tai polttaa kynttilää. Hämärässä vähän sotkuinenkin koti on kodikas ja mikään ei häiritse silmään. Sateinen ja pimeä ilta on hyvä syy lukea kirjaa, katsoa netflixiä tai puuhastella jotain pientä. Ei ole aurinkoisen ilman pakottavaa tarvetta nauttia upeasta säästä ulkona. Ja jos jaksaa raahautua ulkoilemaan tai muuten reippailemaan, voi olla itsestään ihan järjettömän ylpeä ja verrata itseään supersankariin.




Kylässä tarjottiin kerran tätä ihanuutta (ei olisi varmaan tarjottu,jos olisi tiedetty kuinka kauan viihdyn kahittelemassa :D). Sen jälkeen olen tehnyt tätä itselleni aina kun mieli on tehnyt jotain lohturuokaa. Nam!



Tsemppiä kaikille oman elämänsä supersankareille sinne pimeyteen. Kyllä se kohta kääntyy jo valoa kohti.


-Heidi

Ps. Taas hajosi lautanen. Kotimme tavaramäärä on lähtenyt suorastaan kiivaaseen laskuun :D

Kommentit

  1. Niin on elämä vuoristorataa. Tällä hetkellä minua ärsyttää kaikki mainokset niin paljon, etten todellakaan halua mitään. Paitsi parsimissienen. En ole joutunut pyörimään kaupoissa, joten se auttaa tietysti paljon: poissa silmistä, poissa mielestä! Hemmotteluhoito jossain ihanassa kylpylässä olisi kyllä oikein tervetullut. Tai kuumakivihieronta. Mutta muuten, minua ärsyttää selata vaikka instan minimalismi-, usewhatyouhave- ja ekotilejä, kun joka toinen kuva on sponsoroitu mainos tavarasta, mitä ilman en mukamas voisi elää. On eväsrasioita, kestomukeja, kosmetiikkaa ja vaikka mitä, mistä juuri yritetään päästä eroon.

    Sokeria ja herkkuja minunkin tekee mieli, syytetään siitä marraskuuta :) Karkkilakkoni on pitänyt, mutta odotan sen loppumista kuin kuuta nousevaa, kuola valuen haaveilen fudgesta, suklaasta, lakusta..... Eli ei, en ole halunnut materiaa, mutta muuten kyllä kaikenlaista. Pääsisipä näistäkin haluamisista eroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että haluamisista pääseekoskaan eroon kokonaan. Tai silloin on varmasti menettänyt mielenkiinnon ympäröivään maailmaan. Jokin hemmottelu olisi todellakin tervetullut. Ehkä pitäisi laittaa aina kun tekee jotain mieli niin euro purkkiin ja hemmotella itseään niillä rahoilla. Minulla kertyisi purkki täyteen aika nopeasti :D -Heidi

      Poista
  2. Olen aina ollut innokas ulkoilija kelissä kun kelissä, mutta koiramme on marraskuun myötä heittäytynyt apaattiseksi marttyyriksi, jota saa raahata perässä! :D Tunnen itseni kunnon pt:ksi kun hoputan koiraani ja osoittelen innokkaana koirapuiston suuntaan. Koirani ei arvosta tätä tarpeeksi, sillä yrittää nykyisin mennä takaisin sohvalle kun mainitsenkin sanan "ulos". Ilmiselvä kaamosmasis vissiin xD Itse olen jotenkin ollut ihan fiilareissa toistaiseksi, koska meillä on monet juhlat ja pikkujoulut! Elokuvateatterissa myös pylrii nyt oikein sumana kaikkia uutuuksia (kesä on aina niin hiljaista). Olen myös innoissani jo joulusta ja katsonut jouluelokuvia neflixistä sekä juonut glögiä. Ainoa miinus on vaan tämä pimeys kun unirytmi tahtoo seota xD Olen vamaan tosi outo, mutta kun selvisi hellekesästä niin olen ollut nyt paljon energisempi. Harmittaa vaan ilmaston lämpeneminen ja lumeton talvi. Täällä etelä-suomessa kun ennen oli jo pakkasia marraskuussa niin nyt saa pelätä tuleeko ollenkaan lunta jouluksi. Olen vakavasti harkinnut pohjois-suomeen muuttoa talvikaudeksi hih! :D
    - Halina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen aina ollut syksy -ihminen ja energisimmälläni silloin. En tiedä miten tänä vuonna olen ollut kuin loppuun ajettu kaakki :D Tällä viikolla on tuntunut jo hieman siltä, että väsymys helpottaa. Pidetään peukkuja, että saataisiin tänne eteläänkin kunnon talvi. -Heidi

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit