Vuosi 2: Lokukuu 16

Tänään huikaisevan jännittävä elämäni taisi olla lähellä kliimaksiaan, kun käytin aamupäivän (jälleen kerran) kuiva-ainekaappien siivoamiseen. Miksi se on sellainen ikuisuus kammio, jonne piiloutuvat niin sokerit, jauhot kuin mausteetkin? Ihan kuin kaappi olisi sileän suorakaiteen sijaan moniulokkeinen ja -lokeroinen luolasto, jonne pussit ja paketit kilpaa maastoutuvat.

Palasokeria löytyi monesta eri purkista, koska niitä tarvitaan retkillä ja vaeltamassa. Tietenkään,et löydä lähtökiireessä edellisen reissun sokereita, joten uusi purkki käyttöön. Pian pikkupurkkeja ja -pusseja on kaapit täynnä. Entä tuo karmiva jauho nimettömänä? Olen varmasti ajatellut, että kyllä varmasti muistan, että juuri sen jauhon pistin vihreä kantiseen purkkiin. Ja olen varmasti ajatellut muistavani päivämääränkin. Mikä pönttö olenkaan. 

Fariinisokeria kolme avattua pussia, jauhoja nimettömänä lasipurkissa, kolmea erilaista makaronia, joissa kaikissa alle yksi annos jäljellä ja puoliksi käytettyjä Taco-mausteseospusseja. Aineita, jotka eivät innosta kokkaamaan mitään ja joista on vaikea hahmottaa mitään kokonaista ateriaa. Ja millaista hävikkiä ja rahan haaskuuta.

Niinpä lasten lähtiessä isälleen syyslomalle, vietän taas hävikkipäiviä ja kokkailen kaappeja tyhjäksi. Tavoitebudjetti viiden päivän ruokiin on nolla euroa. Kuiva-ainekaappi ei ole ainoa kirottu ruoansäilytyspesäke kotonani. Sellaisia ovat niin jääkaappi kuin pakastinkin. Minulla on jääkaapissa itse tekemiäni kurpitsa-pikkelssejä, hilloa, avattua säilykkeitä lasipurkissa, avattu soijajogurtti, nahistuneita vihanneksia ja juureksia. Ja pakkanenkin huutaa ja manaa vihaisesti, että tänne hamstraat kaikkea pavuista sämpylöihin, mutta mitään et tyhjennä.

Aina nimi purkkiin. Aina! Vaikka itsellä olisikin megamuisti ja laaja kuiva-ainetuntemus, niin todennäköisesti muilla perheenjäsenillä ei ole. Ehkä voisi panostaa etiketteihin, mutta kuka muu niitä katselee? Ei kukaan.

Olisipa tässä kaikki käyttöä odottavat ruoat, mutta ei. Lisäksi minulla on säilössä kuivattuja yrttejä, sieniä ja vihanneksia, jotka nekin taistelevat huomiosta ja pelkäävät vanhenevansa ennen kuin pääsevät ruoaksi asti. Huokaus! Ihan täyttä työtä olla tuottamatta ruokahävikkiä ja olla taloudellinen. Ehkä keittiöni kaipaa kaappien siivouksen lisäksi manaajaa ja loitsuja. Tai bensaa ja tulitikut. Kaikki käy.

Varmaan pitää syödä vuosi Intialaista  ruokaa, että ehditään kuluttaa mausteet ja siemenet ennen päivämääriä. Näitäkin tulee tuotua kaupasta varmuuden vuoksi, kun ei koskaan muista kaupassa, että oliko sitä perhanan pizzamaustetta vai ei? Jos et osta, niin sitä ei sitten kotoakaan löydy. Mutta jos ostat,niin kotoa löytyykin kolmesta viiten pussia samaa maustetta.

Tänään siis ruokana soijajogurtista ja kurkusta tzatziki, kaalikerän loppu ja yksinäiset porkkanat raasteeksi ja tomaattipyre-tuubin lopun ja inhokkipavut pakkasesta kastikkéeksi. Yritän välttää kiusausta leipoa jotain makeaa herkkua (koska syön kaiken yksin). Mielessäni silti pyörii kuva omenapiirakasta eikä papukastikkeesta. Olenko jo hävinnyt taistelun, vaikka en vielä ole siirtynyt sotatantereelle?

Jääkaapin hävikkipahikset. Ruokakerma: Olitko avannut sen eilen, kolme päivää sitten vai viikkoja sitten? Tomaattipyre: Häviää varmasti jääkaapin perukoille heti,kun pistät avatun tuubin sinne. Eikä tule piilosta ennen kuin on satavarma, että kukaan ei muista edellistä käyttökertaa tai koko tuubin olemassa oloa. Kunnon pahis. Nahistuneet vihannekset ja hedelmät: Tiedät, että ne on syötäviä ja että ne pitäisi käyttää nyt,mutta ei millään tee mieli. Ei houkuttele yhtään. Varsinkin jos uudet vihannekset ja hedelmät on jo tuotu kotiin.

Tsemppiä kaikille ruokahävikin pienentäille ja niille, jotka yrittävät loihtia kaappien jämistä ja tylsiksistä jotain uutta ja houkuttelevaa. Eräänlaista velhoutta sekin.

-Heidi