Vuosi 2: Lokakuu 7

Sitähän piti pitää hieman vuosilomaa blogista ja vasta nyt pääsin kirjoittamaan tunnelmista, joita ostaminen ja projektin päättyminen (ja uuden alkaminen) toivat.


Minun yhdessä lemppariravintolassa juhlimassa projektin päättymistä ja elämän muitakin vuosipäiviä.



Mutta aloitetaan ostamisesta. Ostopäivänä kiertelin kirpputoreja ja kauppoja. Ahdistus tavaraa kohtaa tuli yllättävän nopeasti ja oli vaikeaa jaksaa etsiä mitään tarvitsemislistan ulkopuolelta, kun listankin asiat jäivät melkein ostamatta vaikka pakollisia hankintoja olivatkin. Kirpputoreilla tavaraähky oli pelkästä katsomisesta valtava. Kuinka niille kaikille jo olemassa oleville ja tarpeettomille vaatteille ja esineille löytyisi uusi koti tai käyttötarkoitus?  Kuinkahan kauan siihen menisi, että yhden valtavan kirpputorin kaikille viikon ajan myynnissä oleville tavaroille löytyisi tarvetta ihmisten kotona tai kaikki tavarat jatkojalostettaisiin useiden ihmisten voimin ja uutta tavaraa ei tulisi kauppoihin tai kirpputorille ennen kuin viimeinenkin tavara olisi päätynyt takaisin kiertoon? Vuosi? Kaksi? Kymmeniä vuosia? Veikkaan viimeistä.




Hävikkiaineksista valmistettua hävikkiruokaa. Olisipa minulla ravintolan henkilökunnan kokkaustaidot ja mielikuvitus, niin meidänkin ruoka kotona voisi olla maistuvampaa. Vegaaninen brunssi, ihanaa.



Toisaalta pitkän ostamattomuuden jälkeen kokee myös paljon lapsenomaista riemua tavarasta, jonka pitkän harkinnan jälkeen ostaa tarpeeseen. Tai kun oman saamattomuuden jälkeen saa vietyä juurikin ne lempikengät suutarille ja saa ne jalkaansa, kuin uutena. Tavaran arvostus on noussut ja ostamiseen ja saamiseen liittyy ihan uudenlaista odottamista, vaivannäköä ja mielihyvää.

Kun  kovasti odottaa jonkin päättymistä ja keskittyy siihen, niin ei oikein huomaa ja ymmärrä uuden alkavan samassa rytäkässä. Mutta niin vain käy ja ostamisen jälkeisenä aamuna olikin jo seuraava vuosi lähtenyt rullaamaan eteenpäin.



Viimeisiä hedelmiä  ja kahvitippaa vaille valmis. 


Tälle toiselle vuodelle minulla ei ole mitään erityisiä tavoitteita tai sääntöjä (kuten ensimmäisen vuoden alussa itselleni sellaiset tein ja vuoden lopussa  poistin). On vain tarkoitus elää kuluttamalla mahdollisimman vähän ja elämällä ekologisesti. Ensimmäisen vuoden projektimaisuus ja itselle näyttämisen tarve ovat poissa, sillä tiedän jo toisen vuoden alussa, että pystyn elämään ilman turhaa kuluttamista ja en edes halua elää sillä tavoin kuin ennen tätä projektia.


Maailmankaikkeuskin halusi antaa minulla pienen palkinnon ahkeruudestani kuluttamisen vähentämisen parissa: Kolmannen syysflunssan. Ehkei maailmankaikkeus sentään, ehkä palkinto on kiitoksena lasten kanssa työskentelystä :D Eli leuka kohti rintaa ja arkea päin! Vuosi kaksi täältä tullaan.

-Heidi

Ja jos miettii, että miksi vähentää kulutusta, niin luettavaksi  tämä Helsingin sanomien artikkeliNaurun loppu.
Siksi, ettei koko maapallon luonnonvarat lopu ja jäljelle jää vain jätettä. 


Kohti vuotta kaksi. Meikittä (kulmakynää lukuunottamatta, sitä on vieläkin jäljellä kaksi senttiä) ja samoissa vaatteissa. Sama kaveri ja samat tavoitteet. Mikä mainospuhe :D




Kommentit

  1. Olen viimeisen viikon ajan käynyt päivittäin kirpputorilla - myymässä omia tavaroitani. Hyvin samanlaisia ajatuksia siellä käyminen on aiheuttanut, tuska ehkä päällimmäisenä. Ajatusleikki siitä, että jos nyt ei enää tuotettaisi yhtäkään vaatetta eikä mitään tavaraa poislukien lääkkeet ja sairaanhoito, niin milloin maailmassa ensimmäisen kerran kärsittäisiin puutteesta, on pelottava. Mikä olisi se tavara tai asia? Ja kuinka monen vuosikymmenen jälkeen tilanne tulisi eteen? Tuon ajatuksen jälkeen ei tarvitse miettiä, miksi meidän jokaisen pitäisi vähentää kulutustaan ja elää ekologisemmin.

    Onnea matkaan toiselle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisen kekseliäisyys ja luovuus on niin laajaa, että vaikka jokin tietty tuote uhkaisikin loppua niin korvaava tuote tehtäisiin jostain aivan yllättävästä tuotteesta ja aivan uudella tavalla. Ehkä ekana loppuisi jokin tietty kangas tai puutavara, jolloin niiden arvo nousisi välittömästi. Ehkä jokin metalli?Mielenkiintoinen ajatusleikki :) Ja kiitos tsempistä. -Heidi

      Poista
  2. Usein on tosi vaikea saada kohtaamaan tavara ja avintarvitsija. Vaikka tavaraa on hirveästi, niin osalta sitä taas puuttuu. Lahjoitin omia ja siskon liian pieniä juhlamekkoja Hopelle ja niillä lapsilla/nuorilla ei oikeasti ollut juhlavaatteita (vanhemmilla ei ollut varaa edes kirppareihin). Jäi jotenkin hyvä mieli, että edes jotakin tavaraa sai oikeaan osoitteeseen. Itse myös ostan paljon kirpparilta vaatteita (viimeksi poikaystävälle Suomessa valmistetun merinovillapipon 10e ja itselleni merinovillaneuleen 5e) eli uskon että moni oikeasti hyödyntää tarjontaa. Roska/likainen tavara on sitten erikseen. Kaupassa kyllä tulee sellainen ahdistus, että huh ihan hirveästi uutta tarpeetonta tavaraa :D yleensä shoppaillaan vaan ruokapuolella :D

    Ps. Hei olen ehkä vähän aikasessa, mutta aloin jo nyt miettiä ekologisia joululahjoja! Oisko sulla mitään hyväksi havaittuja? :D olen miettinyt mm. ruokalahjoja tai sitten lahjoituslahjoja (esim. Suomen luonnonsuojeluliitto)! Tavaraa en haluaisi ostaa...ikuinen murheenkryyni nää lahjat!! :D

    - Halina

    VastaaPoista
  3. Lahjat ovatihan hirveä riesa ja ikuinen ongelma minullekin. Lapsille annan tylsästi rahaa ja muille jotain omia tekeleitäni. Aineettomia lahjoja en anna (en keksi ikinä mitään) ellei halausta ja selitystä lahjan puuttumisesta lasketa sellaiseksi :D En osaa siis auttaa ollenkaan. -Heidi

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit