PÄIVÄ 359 (341)
Viimeinen kuukausi pyörähti käyntiin viikon alussa. Kuukausi, jolloin minun pitäisi käydä vaatteet läpi ja katsoa miten vuosi on niihin vaikuttanut. Tehdä viiltävä yhteenveto suurista muutoksista, joita olen kokenut ja lopussa kiittäen kannustaa kaikkia mukana seuranneita elämään ekologisemmin ja kuluttamaan vähemmän.
Rehellisyyden nimissä en usko saavani tehtyä tuosta mitään. Jos jostain ihmeen syystä minulla on hetki aikaa puuhata omiani, niin silloin lösähdän johonkin pehmeään istumaan ja vaivun välittömästi saamattomuuden koomaan. Ja hyvä niin, se tarkoittaa selkeästi, että tarvitsen arjen keskellä hieman aikaa vain olla.
Kuitenkin päivien aikana paljon pohdiskelen kulunutta vuotta ja aina välillä mieleen nousee tärkeitä pointteja ja havaintoja (jotka sitten häviävät saman tien). Välillä minulta kysytään mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin vastaankin mielestäni nasevasti, mutta käytyä keskustelua ei enää löydy muistiarkistoistani enää koskaan. Syksy kaikkine velvollisuuksineen ja siitä selviytyminen on selkeästi vienyt kaiken aivotoimintani.
Vuosi on loppujen lopuksi niin pitkä aika, ettei enää voi muistaa mitä ajatteli vuoden alussa tai miten eli vuosi sitten. Se on niin pitkä aika siten, että siihen mahtuu monta kokemusta, onnistumista, vastoinkäymistä ja miljoonia ajatuksia ja pohdintoja. Samalla niin lyhyt, että sen alusta on vain hetki ja mitään ei oikeastaan ole edes ehtinyt tapahtua. Minä olin minä ennen projektia, projektin alussa ja olen edelleen sama minä, vaikka elämäntapani on muuttunut.
Miten ihminen voi samanaikaisesti jatkuvasti muuttua ja pysyä samana? Ja miten sellaisen kuvaisi alussa mainitsemaani loppuspektaakkelia? Edellisen postauksen vastauksissakin monella kulutusta vähentäneiltä tuli samoja havaintoja, että elämä ei oikeasti muutu, vaikka lopettaa ostamisen (eli todistetusti siihen ei kuole, joten kaikki voisivat tehdä niin :D). Se mitä se antaa sen lisäksi, että se on ekologisesti järkevää ja oikea tapa tehdä, on jokaiselle henkilökohtaista. Toiselle mahdollisuuden olla luova ja tuunailla omistamiaan tavaroita, seuraava kokee ehkä selkärangan kasvua, joku iloitsee säästyvästä rahasta tai kotoaan vähenevästä tavarasta.
Ehkä sillä ei olekaan väliä miten vaatevarastoni on muuttunut tai mitä elämää mullistavaa olisin vuoden aikana oppinut. Ehkä vain se, että olen löytänyt tapani elää ekologisemmin ja haluan niin jatkaa eteenpäin, on riittävä yhteenveto kuluneesta vuodesta. Yhteenvetona yhtä arkinen kuin kohta koittava ostopäivä, jolloin kuvaan itseni lipeän ja kangassaksien kera. Ja juuri sellaista kuin elämä itsessään, samalla hetkellä äärimmäisen tavallista ja äärettömän mielenkiintoista.
-Heidi
Itsellänikin on ollut muutosprosessi menossa niin vuoden. Tosin ei totaali ostolakkoa. Laajassa mielessä koko elämäntarkoituksen, "Mitä oikeasti haluan tehdä isona"-keskustelun ja tasapainon etsimistä. Paljon olen päässyt ajatuksissa ja tekemisissä eteenpäin.
VastaaPoistaTunnistan tuon saman tunteen - miten on samalla muuttunut ja kuitenkin se entinen...se on aika hämmentävää. Itse ajattelen että pohjimmiltani olen ollutkin se, joksi muutoksen myötä olen tullut. Ikään kuin sipulista olisi kuoriutunut kerroksia pois aina muutoksen edetessä. Näkyvät tehdyt muutokset auttavat ylläpitämään ja toteuttamaan sitä elämäntapaa, joka on tarkoitettu. Vähän filosofisesti sanottu, mutta kaikilla prosesseilla on tarkoituksensa.
Odota vaan - jokunen aika kun kuluu, niin muutama muukin bauer-kassi saattaa ilmaantua katukuvaan. Ihan jees! Ja mukavaa viikonloppua!
Toivottavasti ei sentäs Bauer-kasseja, mutta kaikki persoonalliset ja kierrätetyt kassit ja asusteet olisivat iso ilo katukuvassa :D
Poista